Cono Sur – Pariisin finaalin tunnelmat

Unenomainen Pariisin matka on vain muisto. Välillä tulee tunne, että mahtoiko se sittenkin olla uni. Keittiön pöydällä oleva paperi kuitenkin kertoo voitosta ja odottavasta Chilen matkasta. Huusinko jo Suomessa jiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaa, ainakin Eiffel-torni kuuli huutoni Pariisissa.

Torstai-iltana laskeuduimme Suomi tiimin vahvuudella Pariisin. Tiimiin kuului Ison Murun lisäksi kolme Cono Surin maahantuojan edustajaa Tuomas Meriluoto, Riitta Välitalo-Ferreira ja Janina Vierre. Tiesin jo tässä vaiheessa, että matkasta ei voi tulla muuta kuin upea. Kirjoitan teille erikseen postauksen torstai-illan ravintolastamme, koska se Hotelli Costes todellakin ansaitsee sen.

Voisinpa sanoa heränneeni pirteänä ja skarppina kisa-aamuun, mutta ei. Minun hotellinukkumiseni valitettavan harvoin tarkoittavat sitä, eikä niin käynyt nytkään. Tankkasin aamiaisella itseni täyteen hedelmäsokereita, jotta vireystila saatiin hyvään sokerihumalaan ja sitten menoksi.

Suuntasimme L´Atelier des Sens´is -nimiseen kokkikouluun, jossa meitä odottivat täydet keittiövarusteet, raaka-aineet, kokkihatut, essut ja kaikki muut mahdolliset tarvittavat vipstaakit.

Ruotsin Anna

Irlannin Claire ja Billy

Mutta kuka oli kisapaikalla? Ruotsilla oli oma PR-lady, Cono Surin Ruotsin edustaja ja tietysti kilpailija, ihana Anna.  Irlannin edustajat, 46-vuotta naimisissa ollut pariskunta Billy ja Clare, olivat kuin vastarakastunut pari ja mikä huumori – huippuluokkaa. Heidän mukanaan tulivat Irlannin Cono Surin edustaja sekä lehdistön edustaja. Näiden lisäksi Ranskasta, Chilestä, USAsta oli joukko Cono Surin edustajia, Cono Surin toimitusjohtaja ja pääviinintekijä Adolfo Hurtado sekä Chris Carpentier, Chilen Masterchef-kisan tuomari, ravintoitsija, tv-kokki ja kirjailija. Kuulemma paikallinen “Tomi Björck”, se on muuten paljon sanottu se. Lisäksi tuomaristossa oli Tescon viiniedustaja Jo Mansell, UK. Aikamoinen jengihän meitä oli ja sen mukainen fiilis. Poskisuudelmia lenteli kahden päivän aikana niin paljon, että jäi oikein kaipaamaan tätä ihanaa tervehtimistapaa.

Kisa aloitettiin kuohuviinillä. Kokkaamaan ei tultu piukka pipo päässä vaan rennolla otteella, mutta ammattimaisesti tottakai, olihan kyseessä kilpailu. Cono Surin Sparkling Rosé asetti moodin oikeaan ja edessä oli enää pahin – kokkaus.

Minun oma apukokkini

Me siinä välillä vähän Adolfon kanssa skoolailtiin

Jokaisella edustajalla oli oma pöytänsä ja kokkailu tapahtui avoimessa tilassa, jossa kaikki seurasivat tapahtumia ja jutustelivat toistensa kanssa, niin myös me. Hillitön puheensorina monella eri kielellä täytti keittiön yhdessä toinen toistaan upeampien tuoksujen kanssa. Laseja kilisteltiin ja salamavalot vilkkuivat. Pöydillä oli erilaisia juustoja ja leipää, joita saattoi napata huikopalaksi ohimennessään.

Tuomaristo valmiina maistamaan Irlannin annosta

Reilun kahden tunnin kuluttua jokainen kilpailija esitteli annokset tuomaristolle ja loput ruoat jäivät kaikkien maisteltaviksi. Tuomariston edustajina olivat Adolfo Hurtado toimitusjohtaja ja pääviinintekijäCono Sur, Chile, ruokapuolen moniottelija Chris Carpentier, Chile ja Jo Mansell Tescon viiniedustaja, UK. Chris Carpentier on sama mies, joka kokkasi semifinaalien annokset ja päätti Pariisin kilpailun edustajat. Joka maastahan oli semifinaalissa mukana kolme edustajaa.

Chris kokkaa meille

Kun kokkaukset, esittelyt ja maistelut olivat ohi nautittiin Chris Carpentierin luomaa ankka-herkkutattipastaa ja se oli just niin hyvää kuin miltä se kuullostaakin. Täysin voipuneena nautimme lasilliset viiniä ja olo oli kaikkensa antanut. Parhaani tein (ja Iso Muru auttoi), mutta mihin se riittää jäi nähtäväksi iltaan. Kaikki blogini facea ja instaa seuraavat tietävät, että perheemme söi koko viikon tulisia lohitacoja. Lapsille laitettiin tacojen sijaan välillä pastaa, burrittoja ja perunaa, mutta aina oli sitä samaa teriyakilohta. Eivät purnanneet, vaan tykkäsivät tai sitten vain olivat kerrankin hiljaa.

Viimeiset säädöt asetteluun. Riitta toimii laaduntarkkailijana.

Tässä vaiheessa on helppo hymyillä. Kaikki on annettu.

Illalla hotellin edessä odotti neljä taksia, osoite salainen. Ilmaan oli heitetty veikkauksia Michelinravintoloista, Eiffel-tornista ja sitä rataa. Me päädyimme Eiffel-tornin jalkojen juureen (lähes) Seinen rannalle jokilaivan eteen. Edessä oli yksityisristeily illallisella Seinellä. Olisiko joku muu kohde voinut ylittää tämän – EI.  Pariisilla oli kaunis iltapuku, joka huumasi minut täysin. Tila oli euforinen. Ympärillä paljon tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka tuntuivat tutuilta. Oma Rakas ja Eiffel-torni. Kuohuvaa ja poskisuudelmia.

Illallinen oli katettu. Laivan kokki oli valmistanut meille ruoat. Alkupaloja lohesta, pääruokana ankkaa ja jälkkärinä suklaakakkua. Ruoka oli hyvää, mutta olisin voinut syödä vaikka pizzaa eikä fiilis olisi tästä latistunut. Viinit olivat tietysti Cono Surin omia 20 Barrels Sauvignon Blanc, 20 Barrels Syrah, 20 Barrels Cabernet Sauvignon ja  Ocio Pinot Noir. Ehdottomana lempparinani Ocio.

Olimme palanneet takaisin satamaan Eiffelin juurelle ja oli aika julistaa voittaja. Olin jo voittaja, ainakin minusta tuntui siltä – kaksi päivää näiden ihanien ihmisten kanssa Pariisissa hauskaa pitäen. Se ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, olinhan tilannut universumilta matkan Chileen. Christopher Carpentier luonnehti annostani makujen ilotulitukseksi ja minä en ollut uskoa korviani – voittaja on Suomi!

Siitä alkoivat bileet, jossa juhlivat kaikki. Biletimme laivalla DJ tahdissa pitkälle aamuyön puolelle. Uskon, että sain monen monta uutta ystävää, joiden kanssa tiet tulevat vielä kohtaamaan useasti, mutta viimeistään vuoden päästä Chilessä.

Tiedättekö muuten, että sadekaan ei tunnu Pariisissa samalta. Se tuntui yöllä satelevan sellaisia keveitä, hienostuneita pisaroita pariisilaiseen tapaan ja minä nautin – siitäkin.

Kiitos Cono Sur, Suomi tiimi ja kiitos ihanat lukijani – te äänestitte minut semifinaaliin, kevyt ranskalainen poskisuudelma teille kaikille!

Voittoisa tuliset lohitacot-resepti löytyy täältä.

Jutun kokkikoulun kuvat on ottanut Janina Vierre, kiitos!