Mitä kuuluu elämäntaparemontille? No melkein hyvää. Jatkoin treenaamista juhannukseen saakka hyvällä vauhdilla, mutta terveydelliset syyt pakottivat minut hetkeksi lopettamaan liikkumisen kokonaan. Rasitus EKG:n tulos oli kuitenkin hyvä, enkä tuupertunut pyörän päälle. Sydämen ja keuhkojen tutkimista jatketaan ja olen ottanut varovaisesti. Totta puhuen, heinäkuun rasitustestin jälkeen en ole tehnyt yhtään mitään. Olen vain kuunnellut luonnon ääniä ja itseäni.
Sain kuntoni nousemaan todella hyvin tammikuun alusta alkaneella kuntoilulla ja painokin putosi pikku hiljaa kuten kuuluikin. PT:n palkaaminen oli hyvä juttu. On hyvä, että joku huohottaa niskaan kun aloittelee liikkumista pitkän ajan jälkeen, sen verran tahmeaa se alku minulle oli.
Tänä aamuna suivaantuneena omaan olotilaani tempaisin sängystä ylös klo 08. Totesin ilmankin olevan sateen jälkeen sopivan raikas ja jopa lämpötilaltaankin sopiva juoksemiseen. Suoraan sängystä lenkille, 5 kilometriä mökkitietä pitkin edestakaisin ja suoraan uimaan. Miten se tuntuikin niin täydellisen hyvältä – siis se uiminen lenkin jälkeen. Lenkkikin sujui yllättävän hyvin, mutta vaikka juoksin tosi hitasti, niin sykkeeni paukkuivat 170-190 välissä. Näillä sykkeillä ei ikinä juosta lämpimässä, yli 20-astetta ja juoksu on minulle täysi EI. Tämänkin lenkin jälkeen lilluin meressä 5 minuuttia, jotta sain lämmön laskemaan normitasolle.
Pyyhettä ei siis ole heitetty kehään, mutta vaikka kesällä ei olekaan mässätty, niin painoa on tullut takaisin. Puntarissa en ole käynyt, eikä mökillä ole kokovartalopeiliä, mutta olossa tuntee. Nyt palataan pikku hiljaa normielämään, kun edessä on muutto kaupunkiin. Pitää hommata kuntosalikortti jonnekin ja merkitä kalenteriin kuntoilupäivät. Siitä se taas lähtee. Tällaisen kesän jälkeen onkin aika ihana palata taas kaupunkilaiselämään kun aurinkoenergiaa on varattu alkusyksyyn.
Edellisissä labratesteissä tuli hyvää palautetta. Varastorauta on pysynyt 135 nyt jo vuoden ajan, sen myötä T4 on noussut jo 14 ja pitkäaikaissokerit olivat palanneet normaalitasolle. Tunnen vaikutukset hyvin selvästi, väsymys on väistynyt ja aivosumukin alkaa helpottamaan. Blogia pidempään lukeneet tietävät, että jouduin jo välillä kilpirauhaslääkitykselle, mutta se ei auttanut olooni ollenkaan. Loppujen lopuksi endokrinologi purkasi lääkityksen ja sanoi syynä olevan pitkäaikainen raudan puutos. Kun raudanpuutoksesta on kärsinyt lähemmäs 10 vuotta on sen täyttäminen pitkä juttu ja sen jälkeen elimistölle pitää antaa aikaa tottua uuteen tilaan. Varastorauta eli ferritiini oli alkuun 30. Hemoglobiini minulla on aina ollut hyvä, paitsi raskausaikoina se putosi 120. Muuten aina yli 150. Rautakuurien ja mehustuksien avulla sain arvon paranemaan, mutta kerran kuukaudessa arvo putosi aina alkutekijöihinsä. Syynä erittäin runsaat kuukautiset. Kun minulle tehtiin kohdun lämpökäsittely, arvot alkoivat nousemaan ja nyt kun arvoja on seurattu yli vuoden ajan, uskon niiden myös jo pysyvän ylhäällä. Pikku hiljaa tämän myötä kilpirauhasarvoni on kohentunut eli minulle 14 on jo paljon, vaikka varaa nousuun onkin edelleenkin.
Yritin myös aiemmin laihdutusta, mutta silloin kroppani ei luovuttanut grammaakaan ja se oli aikaa, jolloin varastorauta ei ollut vielä kunnossa. Luotin lääkäriin kun hän sanoi, että on aivan turha yrittää painonpudotusta ennenkuin olen saanut sen kuntoon. Juuri näin siinä kävikin. Tosin usko oli koetuksella moneen otteeseen.
Tiedän, että sokerit vaikuttavat tähän vyhtiin ja olinkin aina kuvitellut, että laihduttamalla saan ne normiksi. Valitettava yllätys oli, että diabeteksen todettiinkin olevan geeniperäinen ja siksi pystyn vaikuttamaan siihen vain vähän.
Paastosokerin kanssa joudun edelleen taistelemaan, mutta ajattelin lisätä kuntosaliharjoittelun kahteen kertaan viikossa ja toivottavasti siitä löytyy apua. Ainakin diabeteslääkärin mielipide oli selvä, lisää lihaksia on viimeinen keinoni. Minä taistelen vastaan näillä keinoilla mitä minulla on ja ainakin vielä ilman lääkkeitä. Periksi en anna!
Eiköhän tässä ole taas syytä liikumiseen, että ei ainakaan motivaatiota puutu!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
4 comments
Mikä olisi vatsaystävällinen rautavalmiste?
Saluksen Floradix oli ainoa jota mahani kesti, mutta ei sekään nostanut kuin vähän arvojani. Tosin parempi pienempikin nousu kuin ei mitään.
Millaisilla konsteilla olet saanut varastorauta arvot nousemaan? Olisiko sinulla vinkata jokin hyvä rautavalmiste ja myös luomu vaihtoehto liittyen ruokavalioon.
Kuten kirjoittelinkin tuohon niin arvot sain nousuun vasta kohdunlämpökäsittelyllä. Aikaisemmat rautakuurit eivät auttaneet kuin väliaikaiseen nousuun ja kerran kuukaudessa ferritiini putosi taas alas.
Mehustus auttoi myös nostamaan arvoja, mutta jos kuukautiset ovat runsaat ei mikään tahdo auttaa. Googlaa kohdunlämpökäsittely.