Olen miettinyt tämän elämäntaparemonttini tavoitteita ja osa niistä on hyvinkin konkreettisia.
- Haluan vaatehuoneeni kapasiteetin käytööni. Tällä hetkellä 90% vaatteistani on käyttämättömässä tilassa. Syy: outo kutistuminen kaapissa. Heitän mielihyvin sen 10% käytössäni olevista pois, kun saan remonttini valmiiksi. Koska vaatteet ovat mystisesti kutistuneet eri kokoihin, saatan saada osan käyttöön jo matkan varrella. Ensimmäinen etappi saavutettu, sain viimeviikolla ulkoiluhousujeni taskut kiinni. Tirskukaa vaan! Minun tavoitteeni on ehdottomasti laihtuminen, koska ilman sitä ei tämä eikä seuraava kohta ole mahdollinen.
- Terveys. Haluan paastosokerini normaaliksi ja liian viskeraalisen rasvan pois. Nämä varmasti hoituvat samanaikaisesti ja samalla poistuu moni muukin ongelma, joita nämä ovat tuoneet tullessaan. Onnekseni paastosokeri ei ole kovinkaan korkealla ja juuri siitä syystä siihen on parempi tarttua heti.
- Haluan pystyä hoitamaan kuntoani kesällä mökillä. En siis halua olla sidottu kuntosaleihin tai mihinkään laitteihin. Haluan juosta meri-ilmassa ja lenkin jälkeen upottautua meriveteen ja nauttia ulkosaunan löylyistä. Lihastreenin haluan tehdä laiturilla. Haluan siis oppia kuntoilemaan missä vain paikasta riippumatta. Näin en pysty koskaan vetoamaan huonoihin olosuhteisiin.
Minusta ei koskaan tule ultrajuoksijaa eikä maratoonaria. Arvostan näitä hillittömässä kunnossa olevia kirmaajia, mutta minä olen ihan valtavan tyytyväinen kun saan pidettyä kunnostani huolta, pysyn normikokoisena ja terveenä. Tosin tässä vaiheessa ei kannattaisi sanoa mitään, nälkä voi kasvaa syödessä ja silloin teidän on parempi muistutella.
Haluan kuitenkin olla se nainen, jolla on tästä lähtien lenkkitossut ja trikoot matkalaukussa aina matkalle lähtiessäkin. Haluan lenkkeillä eri maissa ja pysähtyä sen jälkeen rantakahvilaan nauttimaan virkistävän juoman. Mielikuvitukseni ei nyt määritellyt juoman laatua, mutta koska oli aikainen aamu niin kyseessä saattaa olla sitruunamehu. Haluan, että askeleeni on kevyt ja mieleni pirteä. Haluan olla sitä vielä 20 vuoden päästä ja siksi kaikki tämä.
Viime viikon ehdoton highlight oli sunnuntain lenkki. Sen edellisviikon itkemisen jälkeen juokseminen alkoi kulkemaan. Sunnuntaina oli 90 minuutin intervallitreeni, josta oli 60 minuuttia juoksua. Kokonaismatka 10 kilometriä. Ajatelkaa 3 viikon jälkeen 90 minuuttia liikkeellä, josta 60 minuuttia juoksua. En oikein itsekään tahtonut uskoa sitä todeksi, mutta kyllä sitä edistystä tapahtuu kun jaksaa taapertaa lenkkipolulla vaikka sitten välillä itkienkin. Olen onnesta soikeana. Tiedän toki, että pakkeja on tulossa, mutta niitä ei kannata ajatella etukäteen vaan tuudittautua hetkeksi tähän hämmentävään onnen tunteeseen. Minä pystyn!
Ihanaa viikonalkua!
PS. InstaStoriesin puolelta löytyy lisää treenielämää ihan päivittäin 😉 Linkki tuossa alhaalla.
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
7 comments
Upeita tavoitteita ja varmasti pääset niihin! Itsellä samanmoisia haaveita…terveys vaan ei nyt vielä anna periksi mutta oispa kyllä ihanaa jollakin lomamatkalla kirmaista pikku lenkki 🙂
Kiitos Terhi, niin haluan minäkin uskoa. Tiedän, mitä tuo terveyden kanssa tuskailu on, mutta toivottavasti sinäkin saat itsesi kuntoon ja sen jälkeen on hyvä remontoida itseään. Ole lempeä itsellesi <3
"Arvostan näitä hillittömässä kunnossa olevia kirmaajia". No maraton ei vaadi mitään hillitöntä kuntoa, säännöllinen harjoittelu kyllä riittää maratonin juoksemiseen 🙂 Se on sit toinen juttu jos alkaa juosta maratonia kelloa vastaan, sitten voi olla tarvetta sille hillittömälle kunnolle ja myös lahjakkuudelle 🙂 ja puolimaratonilla on hyvä aloittaa, nälkä kasvaa sit syödessä!
Minun silmissäni maratoonareilla on kunto kohdillaan vaikka juoksisivat millaista vauhtia. Toki ymmärrän kyllä pointtisi. MInä olen tyytyväinen jos joskus juoksen 10 kilometriä hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä 🙂
Ihana Johanna! Kiitos tästä supertsemppavasta ja huimaavan selvästä kirjoituksesta. Taskut meni kiinni, tiedän niin tunteen, kun ne EIVÄT mene!
Anna Lontoosta
Voi ihana Anna <3 Minulla oli taskut auki niin pitkään, että pelkäsin joutuvani ostamaan jo uudet housut. Laihduttaminen on ihan hirveän taloudellista, säästyy monelta ostokselta 😉
Tsemppejä haasteeseen Johanna:) Kuules,mulla ihan sama ongelma ,eli suurin osa vaatteista kutistunut kun minulle tuli leveyttä;D Mutta en millään haluaisi luopua osasta niitä, joten olen nyt 2 kuukautta ollut täysin ilman sokeria ja vehnää. Muuten syön normaalisti, mutta hyvin kasvispainotteisesti ,kuten aina. Tällä tavoin paino lähtee alas tosi hitaasti,mutta ehkä parempi niin. Tsemppejä terveyteenkin, toivottavasti tänä vuonna olosi on parempi kuin viime vuonna.