Eroon vehnästä Willian Davis – omat kokemukset vehnän pois jättämisestä

Olen noudattanut viljatonta ruokavaliota lähes 7 vuotta, pieniä lipsumisia lukuunottamatta. Syynä on vilja-allergia (lääkärin toteama). Vaikka kärsinkin kiusallisesta allergiasta, niin minulle se on tuonut paljon hyviäkin asioita, erityisesti terveyspuolelle. Kun taas toisessa vaakakupissa painavat leivontaongelmat gluteenittomilla jauhoilla, gluteenittomien tuotteiden isot lisäainemäärät ja makuasiat.

Toisaalta tämä haastaa jatkuvasti tekemään parempia reseptejä, löytämään uusia hyviä gluteenittomia tuotteita. Elämä olisikin aivan liian helppoa ilman allergioita. Lisämomentin hommaan antaa se, että Pikku Muru on pähkinä- ja manteliallergikko eli voin käyttää vain harvoin pähkinöitä tai mantelijauhoja, joilla gluteenittomaan leivontaan saisi helposti vaihtelevuutta.

Olen lukenut aiheesta aika paljon, mutta nyt laitoin Ison Murun lukemaan uuden William Davisin Eroon vehnästä -kirjan eli tässä vähän tiivistelmää tästä uudesta ja puhutusta kirjasta. Oma mielipiteeni on, että jos ei ole mitään terveysongelmia ja allergiaa, niin miksi ihmeessä luopua viljoista, mutta jos terveysongelmia on, ehkä kannattaisi koittaa olisko viljojen pois jättämisestä apua. Minulle siitä oli todella suuri apu!

Kirjassa on esitetty hyvin yksityiskohtaisesti ja tieteellisesti vehnän lukuisat negatiiviset terveysvaikutukset. Kirjan tiedot ovat tietysti täysin ristiriidassa virallisten ravitsemussuositusten ja useimpien lääkäreidenkin ohjeiden kanssa (ja mm. diabetesjärjestöjen). Perustelut tuntuvat kuitenkin erittäin huolellisesti tutkituilta ja harkituilta, ja ne on monipuolisesti perusteltu. Kirjassa on myös useita kertomuksia potilaista, jotka vehnästä luopumalla ovat parantuneet vaikeistakin sairauksista. Siinä on nimensä mukaisesti keskitytty lähes yksinomaan tuomaan esiin vehnän aiheuttamat moninaiset ja hyvin vakavatkin terveysongelmat. Vehnää käsitellään myös sen muuttumisesta muinaisesta alkuperäisestä villistä yksijyvävehnästä nykyisin käyttämiimme lajikkeisiin. Ja hurjaahan kehitys etenkin viimeisimpien vuosikymmenten aikana on ollut. Voiko edes puhua samasta kasvista enää?

Alussa läpikäytävän vehnän kehityksen ja koostumuksen jälkeen on parisataa sivua tiivistä tekstiä vehnän haitallisista terveysvaikutuksista. Välillä tuntuu jo puuduttavaltakin kun asioita selitetään varsin tieteellisesti, ja lähes samoihin asioihin palataan yhä uudelleen. Kuitenkin juuri tuo tarkka tieteellinen lähestymistapa on tarpeen – kirjailija itsekin tietää olevansa ”tylsä ja jankkaan samasta asiasta”. On toisaalta vaikuttavaa lukea vaikkapa verenkierrossa olevista lipoproteiineista: ”Tämän luvun luettuasi tiedät niistä enemmän kuin 98 % lääkäreistä.” Keskeisimmän ravintolähteemme tuomitseminen suorastaan hengenvaaralliseksi ja syylliseksi lukuisiin terveysvitsauksiimme vaatii aukottomat perustelut.

Kirjan loppupuolella käydään läpi ruoka-aineita, mm. vehnää ja gluteenia sisältäviä tuotteita. Lopuksi on jonkin verran perusohjeita ruuanlaittoon ilman vehnää tai sen haitallisia korvikkeita. Ohjeet ovat varsin yksinkertaisia ja siten kenen tahansa toteutettavissa.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja – ja kannattaa lukea sitkeästi loppuun asti vaikka välillä tuntuisi tylsältä toistelultakin.