Food Camp – ruoan ja taiteen rakkaustarina

Minut kutsuttiin viime viikon torstaina niin huikeaan tapahtumaan, että sitä taitaa olla aika vaikea ylittää vähään aikaan. Ennenkuin puhutaan ruoasta, muutama sananen tapahtumapaikasta. Food Camp järjestettiin Ravintola Göstassa, joka sijaitsee keväällä 2014 rakennetussa Serlachius museoiden Paviljongissa. Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin Suomen kaikkien aikojen suurin kansainvälinen arkkitehtikilpailu. Paviljongissa on kolme näyttelytilaa, joista suurin kohoaa 11 metrin korkeuteen. Rakennus oli todella kaunis ja miten valo kulkikaan sen sisällä.

Samassa yhteydessä olevassa Göstan kartanossa esitellään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmien teoksia mm. Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt ja Hugo Simberg. Ensin kiersimme Göstan kartanon, jonka jälkeen siirryimme katsomaan Paviljongin puolella olevaa SuperPop-näyttelyä. Upeita teoksia! Täällä kannattaa vierailla, vaikka ei olisikaan Food Camp aika. Ilta piti sisällään nimekkäitä taitelijoita ja nimekkäitä kokkeja. Ruoan ja taiteen rakkaustarina oli alkamassa.

Mäntän Serlachius-museon ravintola Göstassa kokoontuivat Pekka Terävä, Micke Björklund, Vladislav Djatsuk, Henry Tikkanen, Sturla Birgisson, Heikki Liekola, Matti Jämsen ja Anton Eff. Tämä nimekäs kokkijoukko rakensi 9 ruokalajin menun. Jokaisella kokille oli annettu oma raaka-aine, johon nojautuen hän oli suunnitellut oman ruokalajinsa. Ruoille oli valittu sopiva juoma, joka yhtä poikkeusta lukuunottamatta oli viini.

Torstain kattaukseen kokoontui lähemmäs 50 vierasta, perjantai ja lauantai oli mitotettu 80 vieraalle.

Kokoonnuimme Palviljongille, jossa nautimme alkupalat Taittinger Brutin kera.

Alkupaloina olivat

lusikka 1: punajuurta, vuohenjuustoa ja kuivattua sipulia

lusikka 2: 68 -asteinen luomukananmuna, lehtikaalia ja kauraa

Annos 3: ankanmaksamousse, cashewpähkinää ja selleriä.

Ne maut, se rakenne ja samppanjan kera luotu liitto nostivat odotukset illallista kohtaan korkealle.

Seuraavaksi siirryimme Göstan ravintolasalin puolelle. Ilmassa oli jännitystä, emme tietäneet mitä odottaa. Menusta ei ollut mitään tietoa, ainoa tiedossa oleva asia oli, että ruoka on aivan varmasti hyvää. Tälläisella kokki kokoonpanolla se on selviö ja he olivat jo usemman päivän olleet harjoittelemassa paikan päällä.

Pöytiin oli jaettu lehtiöt, joihin piirrettiin ensimmäiseksi oma kuva. Seuraavalla sivulla luki: Illallisella on vain yksi sääntö – EI PÖNÖTYSTÄ. Kilauta lasiin, jos haluat puhua, laula jos laulattaa, tanssi jos tanssittaa. Tästä oli hyvä aloittaa.

Jokaiselle kokille oli omistettu 2 sivua. Toiselle sivulle sai tehdä omat muistiinpanot ruoasta ja toiseen kirjoitettiin terveiset kokille. Nämä kokit saivat todella suoraa palautetta ja kun tapasin heidät illalla yömyssyn aikoihin, tiesin että palautteet oli luettu tarkkaan.

Nyt pitää tunnustaa, että ruokia ja viinejä tuli sellaisella vauhdilla, että muistiinpanot jäivät vähäisiksi. Viineistä Impromptu Sauvingon Blanc tuntui sopivan monen ruoan kanssa ja samainen viini oli minulla Viinipäiväntasauksessa mukana, erittäin mielenkiintoinen ja intensiivinen uusi tuttavuus. Aika tuore uutuus Alkossa on Zuccardi Q Cabernet Sauvignon. Se on riistalle ja punaiselle lihalle sopiva täyteläinen punaviini, ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kaikki paritetut ruoat ja viinit sopivat erinomaisesti toisilleen, ainoa kritiikkiä saanut oli Lapin Kullan ja punajuuren liitto. Siihen pöytäkuntamme olisi vaihtanut samppanjan. Kaikki ruoat olivat erilaisia mutta täydellisiä makuyhdistelmiä. Jokaisessa ruoassa oli myös niin monta komponenttia, että en saanut niitä kaikkia kirjoitettua enkä kaikkia tunnistanut, joten odottelen jos saan jossakin vaiheessa materiaalia, niin laitan tietoja jälkikäteen.

Ensimmäisen ruokalajin raaka-aine oli maa-artisokka, viininä Villa Maria Private Bin Gewürztraminer ja kokkina Pekka Terävä. Annoksen maut herkistivät tulevalle.

Toinen raaka-aine kirjolohi, viininä Meinklang Grüner Veltliner ja kokkina Micke Björklund.

Ihana Micke ja kaunistakin kauniimpi annos, eikä tietoakaan kirjolohen arkisuudesta.

Kolmas raaka-aine punajuuri, viininä eipäs ollutkaan vaan oli olut Lapin Kulta ja kokkina Vladislav Djatsuk. Punajuurta oli savustettuna, marinoituna ja majoneesina. Punajuurimajo oli aivan ihanaa.

Neljäs raaka-aine kampasimpukka, viininä Hispaño Suizas Impromptu Sauvignon Blanc ja kokkina Henry Tikkanen. 

Viides raaka-aine lintu (villiankka), viininä Zuccardi Q Cabernet Sauvignon ja kokkina Sturla Birgisson. 

Kuudes raaka-aine härkä, viininä Bassus Pinot Noir, Espanja sekä  Zuccardi Q Cabernet Sauvignon  ja kokkina Heikki Liekola

Seitsemäs raaka-aine possu, viininä Pisano, Tannat Petit Verdot, Uruguay ja kokkina Matti Jämsen.

Kahdeksas raaka-aine mustikka, viininä Araldica Brachetto d’Acqui Dolce ja kokkina Anton Eff. Väliruoka aistien puhdistukseen ja jälkkärinä French toast, valkosuklaata, mustikkaa

Cafe & avec Paviljongin puolella

Yhdeksäs raaka-aine juusto ja suklaa, viineinä Maitomaan juustoille Añtano Graciano, JGC Rioja ja Valrhonan suklaalle Dulce de Murviedro, Espanja ja kokkina Jarmo Laitinen

Ruokalajien välillä tehtiin silmät peitettynä taiteellisia töitä muovailuvahalla ja huutoäänestyksellä sokkotestiä ruoka-aineesta (voitin, se oli possua). Tilaisuus oli hyvin muodollisen epämuodollinen. Kukaan ei tanssinut pöydällä, mutta puheensorina ja nauru täytti salin. Ruoasta ja viineistä keskusteltiin ja mielipiteitä vertailtiin. Koko ilta oli toimintaa täynnä ja 6,5 tunnin illallinen kului valtavalla vauhdilla. Kokit puhalsivat yhteen hiileen ja huikea kokkaamisen ja syömisen ilo oli käsin kosketeltava koko illan.

Aivan huikea kokemus!

Ensi vuonna luvassa on Food Camp – Ihanat naiset eli maailman parhaita naiskokkeja.