Hiljaiset ja hitaat hetket – mitä kuuluu ja miksi mitään ei kuulu

Hieman matalapainetta ilmassa. Siitä syystä pientä hiljaisuutta ja vajaatehoisuutta. 

Ensi viikko on parempi. Lupaan kerätä kauniita kiviä, energiaa ja toivon mukaan nukun vihdoinkin kunnolla Kreikan auringon alla. Ajattelin lukea, kuunnella aaltojen pauhua, nauttia vanhan kaupungin fiiliksistä, istuskella kahvilla nauttien lämmöstä ja kesästä, jota emme saaneet Suomeen tänä vuonna.  Etsin ihania ravintoloita, juon paikallisia viinejä ja imen jokaisen lämmönsäteen ja aromin itseeni. Illat pelaamme korttia jonkun pikkuisen tavernan pöydässä ja edessäni saattaa olla lasillinen ouzoa. Rakastuin edellisen Kreetan reissun aikana tuorepuristetun appelsiinimehun ja ouzon yhdistelmään. 

Kuvat viime syksyn Kreetan reissulta

Sääennuste lupaa 25-astetta ja yölämmöksi 20-astetta, joten toiveeni ovat korkealla. Toivon myös, että saisin katkaistua unettomuuskierteeni, joka vie energiani joka yö. On vienyt jo pitkään. Olen niin väsynyt, että hädin tuskin suoriudun enää välttämättömistä asioista.

Jätän siis suosiolla tietokoneen pois matkasta. Otan mukaan kamerani, kirjani ja lupaan tehdä matkatarinoita IG-tarinoiden puolelle, ainakin vähän.

Kun syysloma on ohi, lupaan teille pari mahtavaa arvontaa ja juttua pihaprojektistamme, josta tuli aivan huippuhieno. Tosin parhaat kuvat saadaan vasta ensi kevään aikana, kun nurmikko kasvaa takaisin kivetyksen viereen ja kasvit alkavat kukkimaan. Kerron myös kompastuskivistä ja mitä tekisin toisin. 

Isot uudet jutut

Pihassamme on vihdoinkin lipputanko ja kompostori. Kompostorin käyttöä on opeteltu pikku hiljaa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä, mitä ei pidä ja mitä pitää tehdä. Kyseessä on Kekkilän kotikompostori, josta olen aika innoissani ja aika noviisi näissä hommissa. Lipputanko on jotakin, mitä olen aina toivonut ja nyt se on pihassa. Emme ole vielä kertaakaan käyttäneet sitä eli neitsytnosto on edelleen tekemättä. Odotan seuraavaaa liputuspäivää ja olen varmaan pihassa laulamassa lippulaulua, kun se päivä tulee. Sanokaa vaan hulluksi – ehkä vähän olenkin. Olen myös aloittanut astangajoogan uudestaan ja mikään ei ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta pitkään aikaan. Tarvitsen lisää joogaa. 

Blogini on pitänyt uudistaa jo pitkän aikaa sitten, mutta toivotaan että saan energian tähän projektiin kohdalleen. Ehkä tämä on unettomuuden lisäksi myös 8 vuoden blogiväsymystä ja mietintää, mihin sitä jatkaa, mistä ammentaa intoa ja inspiraatiota tulevaan. Pakottamalla kun ei synny mitään hyvää. 

Mietin kaikkea kauempaa kun makailen meren rannalla aurinkohattu päässä ja saan ensimmäisen kreikkalaisen salaatin eteeni keskinkertaisen valkoviinin kanssa. Silloin elämä hymyilee ja tuntuu kevyeltä ja sen olon yritän pitää ainakin viikon ajan. Olemme varanneet bed and breakfast -paikan, joka näyttää kuvissa ihanan idylliseltä. Paikka sijaitsee keskellä kaupunkia, mutta rantaan on lyhyt matka. Loppuviikoksi majoitus on vielä varaamatta, katsotaan mitä haluamme loppuviikolta.

Jos siis haluat mukaan reissuun, ota suunnaksi IG-tilinitarinat sunnuntaiyöstä lähtien. Katsotaan mihin päädymme. Olemme perillä ihanteellisesti klo 03 keskellä yötä. Minullehan se on ihan sama, kun en kuitenkaan nukkuisi. Sitä paitsi lämpimässä on paljon mukavampi valvoa. 

Apua

Kerro minulle mitä haluaisit nähdä blogissa jatkossa, mikä sinut tänne alunperin toi, mikä piti täällä? Haluatko enemmän juttua IG-kuviin, IG-tarinoita vai onko blogi se juttu. Enemmän tarinoita vai enemmän kuvia? Millaista ruokaa, helppoa arkeen vai piperrystä viikonloppuun vai helppoa viikonloppuun? Haluatteko joka viikkoiset viinivinkit takaisin, viinivinkit ruokien yhteyteen vai kuukauden viinin? Kaikki muukin palaute otetaan ilolla vastaan ja näistä ehkä muotoutuu uudelleen syntyvä blogini. Jos te vielä jaksatte, niin ehkä minäkin inspiroidun. Ilman teitä ei ole blogia! 

Ihanaa viikonloppua!