Nyt on luvassa siirappista juttua, ylisanoja ja paljon kuvia, mutta jouluhan on rakkauden juhla.
Meillä oli Ison Murun kanssa miniloma samalla, kun käväisimme juhlimassa Gloria Blog Awards -gaalassa. Matkustelemme paljon yhdessä lasten kanssa, mutta aina silloin tällöin on mukava pakollista järjestää kahden hengen loma, vaikkakin sitten vain Helsinkiin.
Tulimme jo torstai-iltana Helsinkiin ja kun kysymyksessä oli luksus miniloma, niin mihinkäs muualle kuin Hotel Kämp´iin. Olemme edellisen kerran yöpyneet Kämpissä, kun vietimme hääpäivää Helsingissä muutama vuosi sitten ja ylisanoja taisi tulla silloinkin.
Olin varannut meille Love Kämp–paketin, joka piti sisällään deluxe-huoneen, pullon samppanjaa huoneeseen, ruusunterälehtikylvyn, huoneaamiaisen ja myöhäisen huoneen luovutuksen. Just perfect! Murulle en tietenkään kertonut mitään, vaan kaikki tuli yllätyksenä. Rakastan yllättämistä, se on melkein parempaa kuin yllätysten kokeminen. Arjen keskellä yllätysten tekeminen tuppaa unohtumaan, mutta tämän jälkeen olen taas iskussa.
Olen totaalisen heikkona hyvään palveluun ja Kämpissä todellakin osataan tämä. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja, miten henkilökunta kohtelee asiakkaita ja miten upeasti he lukevat asiakkaiden ajatuksia, ennenkuin niitä on sanottu ääneen.
Toistan itseäni, mutta edelleenkään en tunne olevani Suomessa, kun yövyn Kämpissä. Yksi syy on kieli, tässä hotellissa suomenkieli on häviävä luonnonvara. Toisena tunnelma, rakastan Kämpin tunnelmaa – sitä ranskalaisuutta, kansainvälisyyttä, luksusta, kauneutta, hienostuneisuutta, boheemia tunnelmaa ja historiaa. Voi mitä tarinoita seinillä olisi kerrottavana.
Huone oli, kuten arvata saattaa, täydellinen. Vaikka olenkin moderni sisustaja, tämä ei päde hotellimieltymyksiini, vaan tärkeintä hotellissa on viihtyvyys ja puhtauden pitäisi tietysti olla itsestäänselvyys. Mutta, että hotellihuoneessa on oma ovikellokin. Vaikka yövyn aika paljon hotelleissa, minut on kirottu heräämään klo 04 hotellissa. Kun tämä yhdistetään myöhäiseen nukkumiseen yhtälö ei ole miellyttävä. Muutama hotellihuone on saanut kirouksen poistumaan ja niin teki myös tämä. Hyvällä sängyllä ja valkoisilla tärkätyillä lakanoilla lienee merkityksensä prinsessauniini.
Pian saapumisemme jälkeen huoneeseen tuotiin samppanjaa (ajankohta oli sovittu). Luin jälkikäteen Essi Avellanin arvostelut tästä samppanjasta, eivätkä ne olleet parhaat mahdolliset, mutta tässähän se nähdään, mitä tunnelma tekee – samppanja maistui erinomaiselta. Saimme nauttia lasilliset ennenkuin lähdimme ruokailemaan Yumeen. Teen tästä Yumen ruokailusta erikseen jutun, koska ruokailimme pitkän kaavan mukaan ja ruoka sekä eräs tietty tarjoilija ansaitsevat oman jutun. Pitkän ja nautinnollisen illallisen päätteeksi kävimme nauttimassa pakolliset yömyssyt Kämp bar ´in puolella.
Aamiainen nautitiin Brasserien puolella. Valitettavasti en kuvannut aamiastarjontaa, se oli sanoinkuvaamaton. Kokki paistoi munakkaita, jotka tietysti toimitettiin pöytään. Poroa, erilaisia kalalaatuja, mätiä, juuripuristettuja mehuja, lämpimiä ruokia, juustoja, jälkiruokia. Paljon ja laadukkaasti oli selkeästi punainen lanka. Aamu alkoi siis täydellisesti lasillisella samppanjaa, upealla ruoalla ja hopeakannusta tarjoiltavalla kahvilla. Ulkona sateli ja me istuimme Murun kanssa onnellisten tähtien alla seuraamassa sateenvarjojen vilinää kadulla. Päivästä ei voi tulla huono tämän jälkeen, eikä siitä tullutkaan.
Kaupunkikierroksen ja lounaan jälkeen jouduin hoputtamaan Murun takaisin hotellille valmistautumaan illan juhliin. Hieman hän ihmettele valmistautumiseen varaamaani useampaa tuntia (yleensä ei kestä minulta kovinkaan kauan). Kun avasimme oven, tulvahti vastaan ruusujen tuoksu. Tämä on niitä juttuja – EN OLE KOSKAAN… ollut ruusunterälehtikylvyssä. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen kerta. Olo oli kuninkaallinen, hyvin kuningatarmainen. Samppanjaa ja ruusuja kylvyssä.
Ehdimme Gloria Blog Awards -juhliin, mutta taisin olla kuninkaallisessa kuplassani koko illan. Kun saavuimme yöllä takaisin hotellille, tilasimme huonepalvelusta ehkä elämämme kalleimmat “yöhampurilaiset”, mutta maksoin kiltisti siitä ilosta, etten joutunut seisomaan juhlatamineissa nakkikioskin jonossa, vaan makasin Kämpin sängyssä ja söin hampurilaista.
Pakettiin kuului huoneaamiainen, joka tuotiin lauantai-aamuna sovittuun aikaan omalla pöydällään, lämpökaappeineen päivineen. Paras huoneaamiainen, kaikessa rauhassa Murun kanssa nauttien toipuen edellisen illan juhlista.
Tällainen viikonloppu kuuluisi antaa jokaiselle lapsiperheen vanhemmille joululahjaksi ja maailma olisi parempi tai ainakin parisuhde. On niin ihanaa järkätä yllätyksiä, joita toinen osaa arvostaa.
Tässä siis oivallinen viime hetken lahjavinkki isovanhemmille, miehille, vaimoille tai kenelle tahansa romantiikannälkäiselle nautiskelijalle!
Pari viikkoa myöhemmin olin piipahtamassa uudelleen Kämpissa kohottamassa maljan Bollingerin Rosélle. Suomeen oli saatu pieni erikoiserä 1848 Magnum -muotoisessa pullossa. Pullojen malleilla on siis numerot. Bollingerin kanssa nautittiin Kämpin/Hell´s Kitchen Sauli Kemppaisen tekemä Bond-menun pikkupurtavia. Huomatkaa maailman kaunein pyörre – samppanjapyörre ja Saulin suukko teille ihanat lukijani!
6 comments
Kuvasi kertovat jo paljon… upea paikka!
Rauhallista Joulua!
Rauhallista joulua myös sinulle!
Tuo jos mikä on totaalista luksusta, wau!
Joskus elämässä pitää olla tuollaista täydellisyyttä ja siirappi on joskus paikallaan muuallakin kuin piparitaikinassa. Ihanaa joulua Johanna!
voi nyyh ja aah ja iik miten te olette kyllä hemmotteluhetkenne ansainneet 🙂
Kiitos, vieläkin hymyilyttää kun ajattelee reissua 🙂 Ihanaa alkavaa vuotta ja toivottavasti taas pian tavataan.