Olemme juuri nauttineet tunnelmallisen äitienpäiväillallisen Kämp Brasseriessa. Takanamme istui iso ryhmä ranskalaisia asiakkaita, joten katosin täysin ranskalaisiin tunnelmiin. Huokailin Kämpin olemuksesta jo muutama vuosi sitten hääpäivämme aikoihin ja jälleen kerran seinät juttelivat minulle. Paikan tunnelmassa on jotakin mystisen mahtavaa, jotakin sellaista kansainvälistä luksusta, että en edelleenkään ole samankaltaista Suomessa kohdannut. Sitä unohtaa hetkeksi olevansa Suomessa.
Kämp Brasserie on minulle ennestään tuttu vain aamiaisestaan. Tällä kertaa nautimme illallisen pidemmän kaavan mukaan. Meinasin pakahtua ylpeydestä, kun 8-vuotias Pikku Muruni ei edes vilkaissut lastenlistaa vaan valitsi a la carte -listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Kun taas kuusivuotias Pikku Muru hädin tuskin löysi syötävää lasten listaltakaan, vaikka siinäkin oli hyvä valikoima. Aina ei voi voittaa 🙂 Joka tapauksessa lapset huomioitiin erittäin hienosti koko illallisen ajan.
Maistelimme kaikkia annoksia ristiin. Ison Murun alkuruoan -kermainen korvasienikeitto, paistettua korvasientä, haudutettua vasikanrintaa, vaahdotettua espressoa- visuaalisuus oli luokkaa hirveä, mutta maku luokkaa erinomainen. Nauttimani parsarisotto oli erinomainen kaikkien mielestä. Pikku Muru tilasi alkuun lohimoussea, lämminsavustettua lohta, kylmäsavustettua lohta, lohenmätiä, violettia sitruunaperunaa ja peruna-vinegretteä eli LOHI-PERUNA-SAVUn, huippuhyvää oli kommentti ja kokille plussaa, joten tästä lähtee, jos ei mennyt heti perille.
Pääruoaksi söimme paistettua ahvenfilettä, kanttarellien ja uusien perunoiden kanssa sekä grillattua sisäfileetä, minijuureksia, kevätkaalia, uuniperunaa ja Foyot-kastiketta. Pienin Muru nautti kana-curry pastaa. Hyväksyntää ja nautiskelua ja ahvenille erityismaininta.
Jälkkäriksi vielä camembertmoussea, lakkasorbettia, marinoituja lakkoja, murskattua rosmariinibriossia, rosmariini-sokeria. Marinoituja mansikoita, tervahyytelöä, maapähkinäkakkua a`la Meike, mansikkajäätelöä.
Kämpin leipurimestari Meiken jogurttikakkua ja suklaajäätelöä.
Voisiko äitienpäivä olla muutaman kerran vuodessa?
Illallista edelsi kolmen tunnin pakkausoperaatio sekä saman verran autossa istumista. Nyt olemme kuitenkin jo onnellisesti Helsingissä lempparihotellissani Glo´ssa. Deluxe-huoneen positiivisia juttuja on, että vaikka tänne on levitettynä kaksi lisävuodetta lapsille, on tilaa edelleenkin todella paljon. Kun tulimme illalliselta oli huoneeseen tuotu Playstation lapsille ja aamulla on aikaa pelata. Jiihaa – mikä upea loman alku!
Huoneen ainoaksi huonoksi puoleksi paljastui se, että maskottitiikereitä oli huoneessa vai yksi. Tappelu oli valmis. Söpö lemmikkitiikeri oli molempien lemppari ja molemmat halusivat sen viereensä nukkumaan. Sopuun kuitenkin päästiin ja nyt molemmat nukkuvat kuin pikku murmelit. On onnea olla äiti!
PS. Se miten täältä selviää ulos ilman tiikerin kahden tiikerin ostoa on vielä arvoitus…
Mukavan kesäistä maanantaita!
