Kun kanttarellit puskivat maan läpi, piti ensimmäiseksi rakentaa kanttarellileipä. Valitettavasti meillä kanttarellit eivät päädy pakastimeen, koska niin riittoisaa paikkaa emme ole löytäneet. Kateellisena seurailemme ystäviemme notkuvia kanttarellikoreja facessa. Jonakin päivänä mekin löydämme sellaisen mestan, joka on kanttarellitaivas. Pitää vain jaksaa etsiä.
Tänä vuonna olen jopa yrittänyt opettaa Hippua kanttarellimetsästykseen, mutta mäyräkoira ei tunnu taipuvan tähän lajiin. Kanttarellien sijasta se syö kaikki löytämästä vadelmat ja mustikat suoraan puskista.
Tykästyin tähän kanttarellileipään niin paljon, että melkein menisin sanomaan, etten ole koskaan saanut näin hyvää kanttarellileipää. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Leipänä käytin vaaleaa hapanleipää, mutta tämä luontuu vaikka näkkileivän päälle.
Kanttarellileipä rapujen ja omenan kera
Ainekset
- 1 sipuli
- 200 g tuoreita kanttarelleja
- 1,5 hieman hapanta omenaa
- 2 rkl voita
- 1 dl silputtua tilliä
- 1 rkl vastapuristettua sitruunamehua
- 200 g ravunpyrstöjä
- suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
- 4 voissa paistettua hyvää leipää tai leivänpaahtimessa käytettyjä voilla voideltuja
Valmistusohje
- Silppua sipuli hienoksi. Puhdista kanttarellit ja leikkaa niitä pienemmäksi. Kuutioi omenat pieneksi. Kuullota sipuli pehmeäksi voissa, lisää kanttarellit ja jatka kuullottamista, kunnes sienten neste on haihtunut. Lisää lopuksi omenat ja anna niidenkin kuullottua.
- Kääntele seokseen tilli ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Levitä seos lämpimien leipien päälle ja viimeisestele ravunpyrstöillä ja tillillä.
Resepti Lisa Lemke – Syödään porukalla
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
32 comments
Oi nam mikä resepti! Ikäväkseni emme mekään ole törmänneet kantarellitaivaaseen eikä meilläkään päädy sienet pakkaseen asti. Noh, nautitaan täysillä kuitenkin näistä vähäisistäkin sienistä.
Jotenkin rauhoittavaa, etteivät kaikki muutkaan ole löytäneet kanttarelleja takaluukuittain ja todellakin nautitaan 🙂
Meillä on ihan sama juttu. Ainoa sieni jonka tunnen on kanttarelli ja en ole nähnyt metsälenkillä yhtään. Naapuri kertoi, että metsässämme on oikein hyvä paikka, josta hakee joka vuosi. Vihreänä kateudesta kuuntelin 😀 Eihän tietysti minulle kerro apajaansa. Onnille olen koittanut vinkata, jos alkaisi sienikoiraksi, mutta vielä ei ole innostunut ja marjat menee suoraan suuhun hänellekin. Ainoa karviaispuska huutaa tyhjyyttä Onnin toimesta.
Meillä on marjapensaat verkotettuna rastaita ja Hippua varten. Tyhjänä olisi muuten meiläkin ja olen täysin samaa mieltä, että on todella inhottavaa, kun sienipaikkoja pihdataan 🙂
Uuu, mulla olisikin vielä yksi satsi kanttarelleja odottamassa! Tällainen leipä ei olisi tullut edes mieleeni, mutta pitääpä laittaa harkintaan, näyttää niin herkulliselle 🙂
Go girl, tulee niin hyvää 🙂
Mahtava idea yhdistää kantarellit ja ravut samaan leipään.
Mulla on toi sienituntemus vähän heikonlainen. Kaikki mun kantarellimestat on satojen kilometrien päässä, joten en pääse apajille ees joka vuosi.
Sulla siis sentään on kanttarellimestoja, se on jo jotakin. Mulla menee joka vuosi täysin hakuammunnalla. Jos sitten ensi vuonna 🙂
Mä kanssa yritin yks kesä kouluttaa koiraa kantarellien metsästäjäksi, mutta laihoin tuloksin 😀
Tää leipä näyttää ja kuulostaa jumalaiselta! Taidanpa suunnistaa mettään!
Pitää jatkaa koulutusta, ehkä parin vuoden päästä meillä on jumalaiset kanttarellikoirat, jotka vainuavat sienet monen 100 metrin päästä 😉
Tämä kuulostaa niin namilta. Sitten vielä kivä valkkari kylkeen ja elämä hymyilee.
Ehdottomasti juuri niin, ihana syksy <3
Sen jälkeen kun käy pari kertaa mettässä etsimässä kantarelleja niin ihan iloisena maksaa sen 10 € litra torilla 😀 Näyttää niin hyvältä kyllä!
Järkipäätös! Nimimerkillä kumpparit jalassa juuri ovella lähdössä, tällä kertaa etsimään herkkutatteja 😉
Tämä leipä näyttää herkulliselta vaikka sienet eivät kuulukaan minun "täytyy saada"-listalle.
Tyttäreni oli sun kanssa samaa mieltä 😉
Voi ihanuus, mikä ohje! Toissailtana söin siskolla ihania kantarelleja ja suunnitelmissa olisi suunnata seuraavaks sit metsään.
Metsässä samoilu on rentouttavaa, vaikka selkä onkin aivan hirveässä kunnossa aina sienestyksen ja marjastamisen jäljiltä. Mutta se lopputulos (siis jos on saanut saalista) 😉
Äidillä on salainen kantarellikätkö, josta saa joka vuosi aikamoisia saaliita. Itse olen laiska ja käyn hakemassa äidiltä tai kaupasta, muutaman kerran sienimetsässä on kyllä tullut käytyä, mutta ei ole kyllä minun juttuni 😀
On muuten tosi upean näköinen leipä, laitan reseptin muistiin 🙂
Miksi mulle ei ole "testamentattu" mitään ihanaa kanttarellikätköä? Varo vaan, sienihulluus voi iskeä koska tahansa 🙂
Meilläkään ei kanttarelleja säilötä. Ihan siksikin että ne ovat vaan niin parempia tuoreena kuin esim pakasteesta sulatettuina. Eipä sillä että niitä koskaan hirveästi olisin löytänytkään säilöttäväksi.
Siinäpä se, laittaisin pakastimeenkin, jos sinne jotakin jäisi. Tuoreena ovat niin parhaita!
No nyt on kyllä jännä yhdistelmä: ravut ja omppu mahtuu mun päähän, mutta että vielä kanttarelli? Pakko testata, on varmasti hyvvää! Onneksi olen menossa ylihuomenna sienimetsään ja eihän sieltä voi ulos tulla muuta kuin valtavan saaliin kera – sit sitä voi testata jos vaikka jonkinlaista reseptiä!
Toivottavasti kopat tulivat täyteen. Ei niin itsestään selvä yhteys, mutta oli kyllä kokeilemisen arvoinen. Olen jo ajatuksesta kateellinen.
Saatiin onneksi varsin hyvä saalis, siskonpojatkin (5 ja 6 v) jaksoivat innoissa kerätä sieniä yli 2 tuntia 🙂
Tämä on kyllä todellakin kantarellileipä potenssiin viisi! Oispa maanantai aamuna ennen töihinlähtöä tällainen setti, voisi keventää kummasti mieltä 🙂
Älä muuta sano, mutta keventää mieltä perjantai-iltanakin viinin kera 🙂
Mmmm-m, näyttää ihanalta. Ei ole koskaan käynyt mielessä yhdistää kantarelleja ja omenaa, mutta sen täytyy olla herkullista. Tekisi mieli valmistaa sieni-omenapaistosta myös ihan vaikka possuleikkeleen kaveriksi. Kiitos inspiraatiosta!
Kuullostaa todella hyvältä, nam! Pitääpä odotella koska resepti tulee blogiisi. Voi ei, nyt tuli nälkä – taas!
Nyt kuulostaa niin herkulta, että voisin jopa opetella syömään sieniä tämän takia! 🙂
Ihana uusi resepti kanttiksille! Rapujen kanssa en ole varmaan koskaan syönytkään.
Itsekään en ole löytänyt mitään kanttarellikeidasta, tuntuu että osaan täydellisesti kiertää ne 😀 Muutaman paikan tietää missä niitä kasvaa jokunen, siinä jokavuotinen saaliini sitten onkin.
Nams! Ihanan näköinen herkutteluleipä! <3
-Heidi
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi