Ketogeeninen ruokavalio – hyvä vai huono?

Olen joutunut painimaan 30-vuoden ikävuoden jälkeen terveysasioiden kanssa enemmän ja vähemmän koko ajan. Olen lukenut terveyttä koskevia tietokirjoja hyllymetreittäin ehkä jo kilometreittäin. Välillä joku solmu on auennut, mutta koska solmuja on niin paljon, ei kokonaisuus ole parantunut. Jos omat solmut ovat olleet hieman löysemmät, on lapsiperheessä aina lisäsolmuja selvitettävänä. En siis ole päässyt kovin helpolla näissä asioissa. Enkä etsi nytkään helppoa ratkaisua vaan selvitän mitä ketogeeninen ruokavalio tekee minulle. Samalla selviää, mitä se tekee miehelleni eli koekaniineita on kaksi.

Mikä ironisinta, joudun painimaan eniten ruoka-asioiden kanssa. Ruokabloggari, joka rakastaa ruokaa ja kokeiluja yli kaiken, joutuu rajoittamaan milloin mitäkin, tiedättekö miten se syö naista?  Tosin, se on tuonut hyllylleni monia ruoka-aineita, joita en muuten ehkä olisi ymmärtänyt kokeilla. Haluaisin syödä normaalisti, mutta se on ollut liikaa. Haluaisin syödä tuoretta leipää, leipoa korvapuusteja, nauttia perunoita lihapullien kanssa ja syödä hedelmiä välipalaksi. Halusin poiketa leipomossa leivoksella. Valitettavasti kohtuullisuuskaan ei auta, en vain voi syödä normaalisti tai niin kuin käsitykseni normaalista on.

Lääkkeet olisivat olleet ratkaisu moneen vaivaani. Minulla voisi olla useita purkkeja, jos olisin ottanut ne vastaan. En kuitenkaan ole halunnut ottaa niitä, kun vielä on mahdollisuuksia tehdä asioiden eteen jotakin itsekin. Olen mukavuudenhaluinen, mutta todella voimakastahtoinen. Olen siis yrittänyt, lukenut lisää ja yrittänyt. Ei siis ihme, että välillä voimat ovat poissa ja unettomuus vaivaa.

Olen vuosien varrella oppinut ruokakokeilujen ja sairauksien kautta paljon elimistöstäni. Olen myös ymmärtänyt yksilöllisyyden merkityksen ruokavalioissa. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Ruokaympyrä voi olla toiselle hyvä ja toiselle kirous. Kun en syö lääkkeitä, ymmärrän ja osaan tulkita kehoni viestit, eivätkä lääkkeet muuta arvoja suotuisampaan valoon. Todellisuus on tässä.

Olen elänyt viimeisen vuoden normaalisti. Tosin viljat ovat allergiani vuoksi olleet poissa – suurimmaksi osaksi. Olen syönyt lihan ja kasvisten kanssa perunaa, välillä jopa pastaa, aamuisin leipää ja nauttinut hedelmiä herkutteluun. Tulos: unettomuus, paastosokerit korkealla ja pitkäaikaissokerien arvoa en edes uskalla arvailla. Jaloissa ja käsissä tuntohäiriöitä, migreeniä ja väsymystä. Olen hiilihydraattiherkkä eikä elimistöni kestä niitä, vaikka kuinka haluaisin. Hiljainen tulehdus tekee tuhojaan.

Olen ollut lamaantunut, etten ole ollut enää pitkään aikaan innostunut ruoanlaitosta, kun en saa tehdä enkä syödä mitä haluaisin. Haluaisin vain tehdä monipuolista terveellistä ruokaa tavallisista ruoka-aineista. En siis kaipaa roskaruokaa, enkä epäterveeellisiä herkkuja, mutta kun perunakin on m inulle pahasta. Olen myös kieltänyt tosiasian, että kun allegiatesteissä 10 vuotta sitten löydettiin vilja-allergia, niin samassa testissä löydettiin allergia perunalle, riisille, herneille, tattarille ja muutamalle muulle.

Nyt olen siinä pisteessä, että joko haen diabeteksen estolääkityksen tai aloitan ketogeenisen ruokavalion ja lopetan hiilihydraattien syömisen nyt alkuun lähes kokonaan. Arvaatte varmaan kumman teen, koska helppoja ratkaisuja ei ole tähänkään asti käytetty. Jos haen estolääkityksen ja arvot korjaantuvat, saan jatkaa hiilihydraattien syömistä, mutta eihän elimistöni niitä edelleenkään kestä, lääke vain korjaa tilannetta kemiallisesti.

Olen siis alkanut opiskelemaan ketogeenista ruokavaliota. Olen aika kujalla, mutta lukemalla ja kokeilemalla viisastuu. So far olen ymmärtänyt, että rasvan osuutta on lisättävä, proteiinin määrä laskettava tarkkaan ja hiilihydraatit karsittava. Liikaa proteiinia ei saa syödä. Onnekseni pakastimessa on riistaa, joten hyvälaatuista proteiinia on tarjolla. Katsoin eilen Netflixistä dokumentin ketogeenisestä ruokavaliosta ja miten sitä on käytetty hyvin tuloksin mm. autististen lasten hoidossa, diabeteksen hoitoon vaikutukset ovat olleet erinomaiset. Dokkari myös muistutti palailemaan ruoan alkulähteille, käyttämään hyvin vähän jalostettuja tuotteita. Kannattaa käydä katsomassa se, jos ette ole vielä nähneet. Siinä on siis paljon muutakin juttua kuin ketogeenisestä ruokavaliosta.

Oivalluksia

Olen mehustanut 28 päivää ja parantanut suolistoni sillä tavoin jo kahteen kertaa. Olen aiemmin noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka ei silloin tuottanut tuloksia väsymystä lukuunottamatta. Tosin silloin en tiennyt pahasta raudanpuutoksestani, joka nyt pitäisi olla korjattuna. Olen palkannut PT:n pariinkin otteeseen ja yrittänyt sitä kautta saada itseni kuntoon, mutta eihän ryhtiä voi löytyä, jos kroppa ei toimi.

Kaikki nämä ovat opettaneet paljon. Rakastan mehustamista ja vihermehut ovat herkkua. Voiko olla pehmeämpää tapaa suoliston parantamiseen kuin pehmeät ja terveelliset mehut. Nykyään juomme joka aamu sellerimehua ennen aamiaista.  Olen oppinut, että rääkkiliikunta ei ole minua varten, mutta liikkua pitää. Omaa liikuntamuotoa pitää rakastaa ja siitä pitää nauttia. Elämässä on tarpeeksi stressihormoneita, joten liikunnan pitää saada aikaan hyvää oloa myös liikunnan aikana, ei vain sen jälkeen. Aloitin syksyllä astangajoogan ja rakastan sitä. Rakastan pitkiä kävelylenkkejä ystäväni kanssa, jalat käyvät yhtä tiuhaan tahtiin kuin leuatkin ja hiki tulee. Haluaisin vielä tanssin takaisin elämääni ja suunnittelin tekeväni uuden aluevaltauksen tenniksen puolelle. Tilasin TRX-treenipaketin kotiin ja nyt aloitan siihen perehtymisen. Kehon omalla painolla saa hyviä tuloksia.

Olen siis valmiina seuraavaan ihmiskokeeseen. Elämä olisikin turhan tylsää, jos ei jatkuvasti säätäisi jotakin. Yritän ottaa tämän positiivisen kautta. Olen selvinnyt näinkin pitkään ilman lääkkeitä ja saan edelleen syödä monipuolista ja erittäin hyvää ruokaa. En niin normaalia kuin haluaisin, mutta hyvää kuitenkin. Ehkä löydän minun uuden normaalini tämän kokeen aikana. Ehkä löydän myös rakkauteni ruoanlaittoon takaisin.

Jos teistä joku on noudattanut ketogeenistä, niin laittakaa ihmeessä vinkkejä ja kompastuskiviä, joita vältellä.

Ihanaa marraskuun alkua ja hyviä oivalluksia!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

facebook & instagram