Kaikki hyvä loppu aikanaan. Onpas tyhmä sanonta! Menee samoihin typeriin suomalaisiin sanontoihin kuin joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa tai kel onni on, se onnen kätkekööt. Miksi kaiken hyvän pitäisi loppua? No tällä kertaa siksi, jotta jotakin muuta hyvää voisi alkaa ja koska minun on aivan hirveä ikävä Hippu-mäykkyä.
Varasimme viimeiselle illalla rock lobsterin, jotta lapset saavat maistaa elämänsä ekan kerran hummeria. Sen kanssa tietysti kaikkea hyvää muuta thairuokaa. Jään kaipaamaan tätä lämpöä, joka on pehmeydellään kietonut minut kuumaan samettiin. Merivesi on ollut viimeiset kaksi päivää niin kuumaa, että olen ymmärtänyt miltä Kleopatrasta tuntui kylpiessään lämpimässä maidossa. Juuri samanlainen pehmeys on vedessä, mutta minä suosin suolaista vettä maidon sijaan. Edelleenkään kukaan ei ole astunut jalallaan uima-altaaseen, joita hotellialueella on monta ja joissa lähes kaikki lapsiperheet tuntuvat viihtyvän. Uima-altaalla kuumuus on huippulukemissa, eikä vilvoittava merituuli kevennä oloa. Sielu ja iho kiittävät kahdesta viikosta merenrannalla. Hiukset ehkä kaipaavat vähän apua tämän matkan jälkeen. Suolasuihketta ei ole tarvittu tällä matkalla, surffitukka on syntynyt ihan itsestään. Kahteen viikkoon jalassa ei ole ollut kuin varvastossut, ostin sentään toiset markkinoilta. Meikkiä en ole käyttänyt viimeiseen viikkoon ja sitäkin ennen vain ripsiväriä. Ihoani olen yrittänyt hoitaa huolella ja siitä onkin tulossa juttua erikseen. Päivittäinen aurinkorasvojen käyttö ei ole iholle sitä parasta mahdollista hoitoa, mutta ilmankaan täällä ei voi olla.
Kaikki aistit ovat aktivoituneet lämmöstä ja rentoutumisesta. Tuktuk-matkojen aikana haisteltu tuoksujen kirjo on häkellyttävä. Kuuntelen kotona jatkuvasti musiikkia, mutta täällä siihenkään ei ole ollut tarvetta. Rannalla olen kuunnellut äänikirjoja, aaltojen äänet kuuluvat läpi. Auringonlaskun aikaan otamme aikaa, montako minuuttia kestää ennenkuin kaskaat aloittavat iltakonserttinsa. Keskimäärin 4-5 minuuttia on tämänhetkinen arviomme. Tosin joukossa on pari teinikaskasta, jotka soittelevat jo ennen auringonlaskua ihan protestiksi.
Lentomme lähtee keskiviikkoaamuna kohti Helsinkiä ja paluu Suomeen on väistämätöntä. Tosin minä meinaan väistää vähän ja lähetän muun perheen matkalaukkujen kera kotiin ja jään lentokentän Hiltoniin yöksi, jossa minua odottaa toinen matkalaukku hieman erilaisilla vaatteilla. Kannattaa seurata InstaStoriesia, niin näette mitä sitten tapahtuu. Olettaen. että jetlagissani herään ajoissa seuraavana päivänä. Vähän itseäkin jännittää miten tästä selviytyy!
Matkasta aiemmin kirjoitettua
https://hellanjaviinilasinvalissa.fi/2019/02/khao-lak-pak-weep-beach-paratiisi.html
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
1 comment
Minullekin tulee aina ikävä koiraa vaikka lomalla olisi kuinka ihanaa tahansa. 😉