Tiedätkö tunteen kun ravintolaan mennessä mahaa alkaa nipistelemään jännityksen vuoksi? Kaikille tämä ei tule pelkästä innokkaasta herkkujen odotuksesta vaan osalle se tulee pelosta. Siitä, että jälleen kerran annat henkesi jonkun toisen käsiin. Ajattele, jos sinä joka kerta syödessäsi jonkun muun tekemää ruokaa antaisit henkesi tai lapsesi hengen toisen käsiin. Olisitko sinä valmis siihen?
Minulla on 10-vuotias tytär, joka on kärsinyt pähkinä- ja manteliallergiasta useamman vuoden ajan. Mukanamme kulkee adrenaalipiikki ja matkoilla monta adrenaalipiikkiä. Kun olemme “riskialueilla”, joissa pähkinöitä käytetään enemmän, on mukana myös antihistamiinitippoja, jotka ovat matkan ajan jatkuvassa käytössä. Meillä on aina kirjallisena tieto allergiasta sekä englanninkielisenä että paikallisella kielellä. Emme myöskään voi syödä yli tunnin matkan päässä sairaalasta ja erittäin harvoin buffeepöydistä. Näistä kaikista jutuista huolimatta olemme olleet reissussa ympäri maailmaa. Kreikassa, Marokossa, Thaimaassa ja monessa muussakin paikassa.
Miten uskallamme matkustaa? Äitinä ja suurena kulinaristina pelkään enemmän, että jos en näytä esimerkkiä, ei tyttäreni uskalla aikuisena matkustaa tai syödä ravintoloissa. Tyttäreni pelkää, mutta on oppinut vuosien aikana, ettei pelolle saa antaa valtaa. Tarkka pitää olla, mutta ei saa pelätä liikaa. Silti joka kerta minäkin pelkään, että jotakin on jäänyt huomaamatta. Että olen sanonut tyttärelleni, ettei siinä ihan varmasti ole pähkinää, vaikka en voi tietää.
Pitää oppia tulkitsemaan ravintolahenkilökunnan ilmeistä ja eleistä, onko allergia muistettu, onko asia ymmärretty, onko tieto mennyt keittiöön ja onko annoksessa jotakin mikä voisi sisältää normaalisti pähkinää. Pitää kyseenalaistaa pestoja ja vihreitä jäätelöjä, leivonnaisten täytteitä ja suklaakuorrutteita. Olemme saaneet laivalla pasta-annokset pestolla eteen, johon kokki tuumasi, ettei tiennyt tämän valmispeston sisältävän mantelia. En tiennyt minäkään, mutta minä varmistin – kokki ei. Tällaista ei saisi ikinä tapahtua! Tyttäreni tietää myös, ettei pistaasileivonnainen käy, vaikka Marokossa se oli pähkinätön vaihtoehto tarjoilijan mielestä.
Joka kerta ravintolassa käydessämme nämä samat jutut tulevat esiin ja tuplavarmistelemme asioita. Äitinä en koskaan epäröi kävellä suoraan keittiöön tiedustelemaan asiaa, jos minusta tuntuu ettei tarjoilija ole ajan tasalla. Ulkomailla ollessamme joudun käymään asian läpi monen henkilön kanssa, koska usein kielimuuri on liian vahva eikä tietämyskään riitä. Uskon, että minun ei koskaan tarvitse perustella lapsille, miten tärkeää kielten opiskelu on ja että usean eri kielenkin perusteet ovat hyödyllisiä matkoilla.
Onneksi useimmiten ravintolat kuuntelevat asiakasta ja ottavat allergiat tosissaan. On kuitenkin yksi lause, joka saa niskavillat pystyyn niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kaikkien allergikkojen kauhulausahdus “ei siinä pitäisi olla”. Tiedän, että sillä ei tarkoiteta pahaa, mutta “ei pitäisi” kuullostaa ylimalkaiselta, kun kysymys on vakavasta allergiasta. Miten paljon arvostankaan tarjoilijaa tai kokkia, joka ruokaa tuodessaan muistaa mainita, että annoksessa ei varmasti ole pähkinää tai mantelia, ilman että joudun sitä kysymään.
Kunnioitan tytärtäni suuresti. Hän uskaltaa antaa henkensä osaavan ravintolahenkilökunnan haltuun, joten sinä ravintolassa töitä tekevä, muistathan pitää siitä hyvää huolta, jotta hän voi jatkossakin tehdä niin ja kasvaa kulinaristiksi – peloista ja allergioista huolimatta.
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
42 comments
Tärkeä aihe ja tärkeä aihe puhua. Voi kuinka nämä asiat aina otettaisiin vakavasti, silti ei aina ymmärretä näiden vakavuutta. Laitan jakoon <3
Ymmärrän, ettei ravintoloiden tilanne ole helppo tässä valtavassa allergiaviidakossa, mutta eipä se allergikonkaan elämä kovin helppoa ole. Kiitos Maiju! <3
<3
<3
Kyllä ammattimaisen ravintolahenkilökunnan pitäisi voida erottaa toisistaan "en pidä" ja "en voi syödä" – tärkeä asia.
Minulla oli kollega, joka lähti karkuun huoneesta jonkun avatessa pähkinäpussin. Ei varmastikaan ollut hänellä helppoa ravintoloissa melkein parikymmentä vuotta sitten. Onneksi nykyään sentään tietämys on (ainakin kotimaisissa) ravintoloissa kai parantunut.
Asiakkaan myös pitää ymmärtää sama asia. Mikään ei ärsytä keittiötä enempää kuin laktoositon "keliaakikko", joka ottaa jälkkäriksi täytekakkua. Tällainen pelleily vesittää oikeasti allergisten ja ruokarajoitteisten tarpeita.
Minna, Onneksi tyttärelläni ei ole ilmateitse ainakaan vielä ollut ongelmaa eli lentokoneessa voi avata pähkinäpusseja samanaikaisesti. Mitään ruokaahan hän ei siellä saa, ei edes 12 tunnin lennoilla. Tämäkin on mielestäni jotenkin aivan käsittämätöntä. Lentoyhtiön listalla on parhaimmillaan 20 erilaista ruokavaliota, mutta pähkinätöntä ruokaa ei pystytä tekemään. Se ei oikeasti ole niin mahdotonta tai jään mielelläni odottamaan lentoyhtiön vastausta onko se?
Jussi, kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin ei todellakaan ole helppoa ravintoloilla ja aika vaikea tehdä täydellisiä makunautintoja, kun raaka-aineita pitää muuttaa allergioiden mukaan.
Onneksi useimmiten pähkinä ja manteliallergia tiedetään pahaksi ja sen kanssa ollaan aika huolellisia. Gluteenittomuus on taas jo niin yleistä, että ravintolassa on paljon hyviä vaihtoehtoja. Itselläni on vilja-allergia (ei keliakia) ja kerron aina ravintolassa erikseen, ettei se edellytä samanlaista huolehtimista kuin keliakikoilla. Näin ravintola ei joudu tekemään turhaa työtä, koska minulle allergia ei ole hengenvaarallinen ja siedän pieniä määriä. Eli joskus voi kyseessä olla tällainenkin tapaus 🙂
Hyvä kirjoitus😃😃Tyttäresi allergia ei ole siitä helpoimmasta päästä,joten toivottavasti mahdollisimman usein löytyy ymmärrystä sille ravintoloissa
Kiitos Jael, ei ole helppoa, mutta onneksi kaikki on mennyt suhteellisen hyvin tähän saakka. En oikeastaan tiedä onko se onneksi vai epäonneksi, että tytär syntyy tällaiselle äidille, joka rakastaa yli kaiken ruokaa. Ainakin hän oppii kotona valmistamaan ruokia, jos joskus ravintolaruokailu ei tunnu turvalliselta 🙂
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Allergikkona olen jonkun verran kiinnittänyt huomiota miten asiat toimivat alalla.
Mielestäni suomessa allergiat asiat ovat niin yleinen juttu että täällä noista asioista ollaan tietoisia mutta sitten kun ollaan reissussa nii voi olla ettei tiedetä mitä allergia tarkoittaa 😀
Olet aivan oikeassa, että Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin. Kielimuuri tulee vastaan ulkomailla ja siksi pyydänkin allergiatodistuksen aina jonkun paikallisen kirjoittamana, jotta hän osaa ilmaista asian oikealla tavalla. Esim. Thaimaassa meillä oli erinomainen hotelli, joka oli erikoistunut allergioihin (emme tienneet tätä varatessa). Heidän ensimmäinen kysymyksensä oli, että saako tyttö käyttää soijaa? Tähän samaan kysymykseen törmäsimme erittäin usein, koska maapähkinälle allergiset ovat usein allergisia myös soijapavuille. Tämä on ollut pelastuksemme Thaimaassa, koska soija käy tyttärelleni, muuten olisi ollut aika vaikeaa syödä muualla kuin hotellissa.
Kokkien koulutus on todella kurja suomessa. Allergia ruokiin perehtyvä kurssi oli valinnainen. Esimerkiksi minun vuosikurssini ei valinnut sitä. Ne valitaan ryhmän mukana. Olen monessa työpaikassa ollut ainoa joka on tiennyt erikoisimmista allergioista.
Tuoteselosteet ovat myös puutteellisia. Paljon tulee tavaraa joiden sisällöstä ei ole tietoa. Pien tuottajilla tuoteselosteet ovat suuntaa antavia. Moni kokki ei välttämä koskaan misaa eli esivalmistele ruokia. Vain nostaa niitä. Extra kokit eivät välttämättä iltatöissään ole koskaan valmistaneet sen viikonlopun ravintolan kastikkeita. Jos joku raaka-aine on loppu se voidaan korvata jollain mitä ei aina muista kirjoittaa pakkiin. Se on iso ongelma alalla jossa käytetään paljon jopa kymmenessäkin ravintolassa kiertäviä työntekijöitä.
Myös nämä trendi keliaakikot ja mäentykkää "allergikot vähentävät kiinnostusta tehdä lauantai iltana kello kuusi kolmea eri kastiketta ja peruna lisuketta kun viimeistään jälkiruoan kohdalla ilmoitetaankin ettei maidoton ruokavalio koske kermajäätelöä ja suklakakkua.
Eli riskillä pelaatte. Jos olette kuolettavasti allergisia.
Ja ei ravintolat eivät voi luvata 100% gluteenitonta tai pähkinätöntä. Iso osa raaka-aineista on kuitenkin puolivalmisteita tai eineksiä. Jopa monessa ala carte ravintolassa.
Kiitos avartavasta kommentistasi, joka valitettavasti sai niskavillat pystyyn, mutta realiteetit on hyvä tietää ja aika hyvin olen ollut jäljillä. Erittäin harmi, ettei koulutuksessa ole pakollisena osiona allergiaruokiin perehdyttävää kurssia, vaikka vähän lyhyempääkin sellaista.
Ehkä juuri kertomasi vuoksi ravintolassa pitää olla "varpaillaan" eli tiedostaa voisiko tässä ruoassa olla pähkinää. Näin on monta kertaa huomattu asia ajoissa. Onneksi meillä on mukana adrenaaliinikynä, joka antaa lisäaikaa ja turvaa.
Kiitos tärkeästä kirjoituksesta!
Olen itse ravintoloitsijana Ylläksellä. Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa useampaan kertaan keittiön näkökulmasta. Siitä, mitä me teemme, jos viesti allergiasta tulee keittiöön. Aurora Estatella käytettään pähkinää kevään listalla pestoon. Joudunkin nyt tarkkaan miettimään, mitä muuta kyseisellä koneella on valmistettu. Voiko sitä pähkinää olla jossakin täysin eri annoksessa. Omatekemässä majoneesissa kala annoksessa?
Kiitos kun kirjoitit aiheesta, toivottavasti se tavoittaa mahdollisimman monen ihmisen.
Sirly Schinmann
Aurora Estate oy
Kiva lukea kommenttia myös ravintolan puolelta, kiitos siitä. Itse rakastan pähkinöitä ja tein ennen smootheja pähkinälisällä. Valitettavasti sen verran hermoheikoksi olen minäkin tullut, etten uskalla enää blenderiin laittaa pähkinöitä. Jos sinne terän alle kuitenkin jää jokin hitunen.
Tyttäreni on kova urheilija eli smootheja valmistuu kovaan tahtiin ja mielestäni tässä riski on liian iso ja minä voin syödä pähkinät kokonaisina.
Aika ongelmallista tuo on ja tarkkana saa olla, mutta erittäin mukava kuulla että te olette 🙂
Ihailen rohkeuttanne. Itselläni kala- ja äyriäisallergian takia myös epipen tai pari aina laukussa mukana. Jokaikinen kerta ravintolassa syöminen jännittää/hirvittää ja ajatus buffetissa syömisessä on ihan liian stressaava. Tietoisuus vakavista allergioista on mielestäni kotimaassa parantunut, mutta valitettavan usein ravintolassa tuntee itsensä "hankalaksi asiakkaaksi" kertoessaan allergioista ja varmistaessaan että voi turvallisesti syödä tilaamansa ruoan. Täytyy kyllä tunnustaa, että allergiat vaikuttavat aika paljon siihen minne uskallamme perheen kanssa varata pöydän tai matkustaa. Kiitos kun otit tärkeän asian esille!
Tyttärelläni on usein samat fiilikset kuin sinä kerroit. Kokee itsensä hankalaksi asiakkaaksi ja taakaksi ravintolassa. Olen moneen otteeseen kertonut, että meidän ruokailumme ei mitenkään kärsi selvittelystä ja että ravintolassa on asiansa osaava henkilökunta, joka hoitaa loput.
Se on totta, että tällaiset allergiat vaikuttavat matkustamiseen ja ravintoloihin. Thaimaan katukeittiöt ovat vain kaukainen muisto ja aika usein ruokailemme ulkomailla hyväksi havaitussa ravintolassa useampaan kertaa. Se tuntuu lapsesta turvallisemmallta kun on jo hyviä kokemuksia pohjalla.
Edellisellä viiden viikon Thaimaan reissulla söimme ensimmäisen viikon kokonaan hotellilla, jossa onneksemme oli erinomainen ruoka. Tyttäreni keräsi sinä aikana rohkeutensa ja löysi turvallisuuden tunteen. Toisella viikolla siirryimme jo vähän muuallekin. Joten ymmärrän sinua oikein hyvin 🙂
Erittäin hyvä teksti tärkeästä asiasta. Itse luin taannoin erään ravintolan ruokalistalta, miten annos, joka sisältää vuohenjuustoa, määritettiin vegaaniseksi. Enpä veisi pahasti allergista tällaiseen ravintolaan syömään, en. Varmasti joutuu kyllä varmistelemaan ja varmistelun varmistelemaan, sen verran leväperäisesti jotkut ammattilaiset tuntuvat asioihin suhtautuvan. Mikä kyllä varmasti osin johtuu näistä "olen maitoallergikko paitsi jos maito on kermavaahdossa"-ihmisistä.
Valitettavasti ruokavaliot ovat vaikeuttaneet allergikkojen ja ravintoloiden elämää, vaikka näin ei pitäisi olla. Jonkin näköinen järjestelmä pitäisi saada aikaiseksi, jotta allergian vakavuus olisi ravintolassa tiedossa. Toki se kannattaa aina tuoda julki tarjoilijalle.
Onneksi aika moni allergikko joutuu itsekouluttautumaan "allergiakokiksi", jotta pärjää tässä viidakossa ja ymmärtää omat rajoituksensa vaikka ravintola ei niitä huomaisikaan.
Aika rankkaa kokemusta ja elämää, mutta voit olla ylpeä siitä miten äitinä toimitusjohtaja! Minä olen sinusta ylpeä <3
Voi kiitos ihana Sanja <3 Sitä tekee sen minkä parhaaksi näkee ja toivoo, että se olisi oikea tie 🙂
Minua varmaan stressaisi hurjasti tällainen. Töissä pitää huolehtia allergisten lasten ruokavaliosta, mikä sekin aiheuttaa aina alussa muutaman harmaan hiuksen huonomuistisella ihmisellä. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin.
Erinomainen kirjoitus! Itse tappelen aina keliakian kanssa etenkin ulkomailla, Suomessa homma ymmärretään keskimääräisesti hyvin. Erona on tosin se että gluteenista ei aiheudu minulle hengenvaaraa kuten allergisesta reaktiosta, ikävää se silti on.
Todella hyvä ja avartava kirjoitus. Joskus omaan korvaani on särähtänyt allergijoiden vähättely, kun luullaan, ettei se oikeasti voi olla niin pahasta. Onneksi äidin vaisto on paras vaisto ja mahdollistaa teidänkin lapselle elämän, jossa saa nauttia matkailusta ja oikeasta ruoasta. Tsemppiä!
Sinähän sen sanoit. Vaiston varassa tässä toimitaan paljolti, eikä oikein muita vaihtoehtoja ole jos meinaa neljän seinän ulkopuolella käydä.
Tämä on hyvin tärkeä asia. Luulen, ettei keittiöissä välttämättä ymmärretä, että joillekin pieni määrä jotain raaka-ainetta saattaa olla hengenvaarallinen. Hienoa, että otit asian esille!
Oikeassa olet. Ravintoloissa ja varsinkin kahvioissa on nykyään töissä myös sellaisia, jotka eivät oikesti käsitä miten kohtalokas mantelilastu voi olla. Olen iloinen, jos tämä kirjoitus on tavoittanut yhdenkin sellaisen ihmisen 🙂
Todella hyvä teksti tärkeästä asiasta! Kaikille tuskin tulee mieleen ajatella asiaa juuri näin kuin sen muotoilet, mutta niinhän se on: kyse elämästä ja kuolemasta. Tsemppiä teidän perheelle ja hienoa, että tyttäresi ei anna pelolle liikaa valtaa 🙂
Ehkä otsikko on hieman provosoiva, mutta ilman epikynää lause saattaisi olla juuri tuollainen. Pienen ihmisen elämä ei ole koskaan normaali tällaisen allergian kanssa ja tekee psyykkeeseen monenlaista muutosta. On kuitenkin ihanaa, että hän ainakin käy syömässä ravintoloissa.
Tämä on hyvä kirjoitus. Ymmärsin vakavien allergioiden problematiikan vasta kun reissasin erittäin allergisen ystäväni kanssa maailmalla. Ei ole kovin helppoa luottaa muiden osaamiseen asian suhteen.
-Heidi
Jokainen ruokailu on benjihyppy heikon köyden varassa ja aina toivotaan vain köyden kestävän, niihän se on. Sitä osaa kummasti arvostaa omaa ruokavaliotaan, kun on hetken allergikon seurassa 🙂
Erittäin tärkeä asia. Miulla on laktoosi-intoleranssi ja vaikka pystyn sitten laktaasientsyymikapseleiden kanssa syömään normaalia ruokaa, pitää laktoosiasia tietää etukäteen. Savu nousee korvista liiankin tutun "ei siinä PITÄISI olla"-lauseen kohdalla. Joskus on kahvilassa myös tuotu pöytään latte, josta olen vielä varmistanut, että olihan laktoositon kuten tilasin, ja kappas kummaa miten vikkelästi latte on lähtenyt takaisin. Vaikka oma vaivani ei ole edes sairaalakuntoon vievä, ihmetyttää miten huonosti sekään osataan hoitaa vaikka on hyvinkin yleinen. Pähkinäallergian kohdalla onkin sitten ihan toinen juttu. Tärkeä asia, hyvä kun otit esille. Ja ihanaa, että matkustatte allergiasta huolimatta!
Laktoosi-intoleranssi on todella ikävä vaiva, mutta onneksi olet saanut avun kapseleiden kautta. Antaa kivasti valinnan vapautta ravintolassa. Tuplavarmistelu on kiusallista ravintolassa, mutta valitettavasti sielläkin on usein niin kiirettä, että se on lähes aina pakko tehdä ja toivoa parasta.
Melkein tuli kyynel silmään kun luin tätä. On siis niin tärkeä aihe ja ihan surulla olen seurannut sivusta sukulaistytön tapausta, miten vaikeaa sitä onkaan saada luotettavasti gluteenitonta, maidotonta ja pähkinätöntä ruokaa. Ja se asenne monesti, arghhh…Kukaan ei valitse ruoka-allergioita vapaaehtoisesti!
Ei todellakaan valitse ja minäkin ollsin valmis siedätykseen, mutta Suomessa ei pähkinöillä sitä tehdä. Meillä on myös ollut välillä eliminaatioruokavalio, jolloin pähkinöiden lisäksi pois oli maito ja useita erilaisia kasviksia. Silloin jouduin nostamaan kädet pystyyn ja tekemään ruoat kotona. Joten kun allergioita on monta, ongelmat tuplaantuvat. Tsemppiä sukulaistytölle!
Onneksemme meidän perheessä on säästytty vaikeiltaallergioilta. Vähän tähän aiheeseen liipaten on pakko kertoa tarina muutaman vuoden takaa.
Oltiin perheen kanssa Hesburgerissa ja tilasin falafelburgerin. Hampurilaiset tuotiin pöytään ja muistan ajatelleeni, että jopas mun hampurilainen näyttää erilaiselta kuin kuvassa, mutta ainahan ne näyttää. Yllätys oli kuitenkin kova kun haukkasin burgeria ja se oli kalahampurilainen. Menin tietysti valittamaan, että sain väärän hampurilaisen. Isompi yllätys oli se, että henkilökunta väitti minulle falafelin olevan kala. Siinä kohtaa en enää tiennyt olisiko pitänyt itkeä vain nauraa. Lopulta joku sitten tarkasti sisällysluettelosta.
Onneksi en ollut allerginen kalalle.
Jestas mikä tarina, saattaisi olla kohtalokas vahinko jollekulle. Tämä on yksi ongelmista, kun henkilökunnalla ei ole minkään valtakunnan tietoa ruoasta yleensä. Vai falafeli kalaa 😉
Kiitos aivan loistavasta tekstistäsi! Kuvasi riipaisevan hyvin tunteita joita vaikeiden allergioiden kanssa tulee eteen ja silti loi toivoa, että ravintoloissa voi ja kannattaa käydä.
Onhan se niin, että elämässä joutuu luottamaan tai ei voi elää ja se pätee aika moneen asiaan, ei vain tähän. Pitää toivoa, että joku istuu olkapäällä ja suojelee pientä matkoilla <3
Itsekin pähkinäallergisena mm. Thaimaassa olen tehnyt niin, etten yksinkertaisesti syö mitään, minkä pähkinättömyydestä en ole 100% varma. Tämä tapa toimii hyvin.
Muutaman kerran on sattunut vahinko, että olen syönyt pähkinää vahingossa, mutta onneksi olen selvinnyt niistä kerroista aina ihan allergialääkkeillä, ilman sairaalareissuun.