Sain ennen joulua uusimman Marien Kondon Konmari Iloa säkenöivä järjestys -kirjan. Tämä on se uudempi valkoinen kirja. Kirjassa paneudutaan entistä syvemmälle ja laajemmalle järjestämälliseen maailmaan. Aatteella on paljon kannattajia, mutta myös inhoajia. Itse olen jossakin siinä välissä.
Tiedän, että siivoamisella saa järjesteltyä myös muutakin kuin kotiaan. Sillä on suora yhteys aivojen hyvinvointiin. Kun joudun laittamaan vaatehuoneen laatikon kiinni kolmatta kertaa, koska se pursuaa sukista, alkaa niin sanotusti nyppimään ja kun nyppii joka päivä, niin eihän se voi hyvää tehdä.
Sama juttu miljoonalaatikoiden kanssa joista ei löydä mitään, sinne vain lisätään. Enkä edes ota puheeksi varastoamme.
Valitettavasti kuulun kuitenkin niihin ihmisiin, joille karsiminen on vaikeaa. Minulla on pinoittain lautasia, pöytäliinoja, kangaspaloja, vanhoja työkaluja ja kaikkea mahdollista joita voi tarvita kuvausrekvisiitaksi ruokakuvauksiin. Tämä tekee haasteelliseksi konmarituksen, mutta nämäkin voisi laittaa yhteen paikkaan, kunhan saisin varaston siivottua. Minulla on myös pinottain sisustuslehtiä, joita ei tarvita kuvauksiin, mutta en vain halua luopua niistä. En myöskään ole valmis skannaamaan tärkeitä juttuja lehdistä tietokoneelle. En ole siis valmis konmaritukseen, mutta jostakin on aloitettava.
Marie kirjoittaa, että tavarat jotka eivät tuota iloa pitäisi laittaa pois. Ennen joulua löysin erinomaisen kohteen. Ruokalautaset, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Olen aikoinaan ostanut Teeman valkoiset jättilautaset, joihin mahtuu kattilallinen ruokaa ja siltikin ne näyttävät tyhjiltä. Kaikinpuolin huono ajatus jo ostettaessa. Matkan varrella tyyli on muutunut ja uuma leventynyt, joten oli todellakin aika vaihtaa nämä lautaset pois. Niinpä joulun alla Halosen ilmoittaessa Villeroy & Bochin kampanjalautasista, heitin Teemat myyntiin ja kävin ostamassa Villeroyn lautasia kolme laatikollista arkikäyttöön. Tällaiselle visualistille kuin minä, nämä ovat isoja juttuja (no aika isoja). Olen aivan varmasti nauttinut ruoasta entistäkin enemmän näiltä kauniilta ja vähän pienemmiltä lautasilta. Eikö tämäkin ole arjen Konmaritusta. Uuman kaventumista odotellessa.
Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, että varastomme ei ole minkään kirjan tai muunkaan ajattelutavan mukaisesti hyväksi aivoilleni. Joka kerta siellä käydessäni kiroilen hiljaa itsekseni ja välillä hyvin lujasti ääneenkin, ehkä yritän saada inspiraation sen siivoamiseen. Pahinta tai parasta on, että keittiön viereisestä varastohuoneesta on tarkoitus tehdä valokuvausstudio, jonne saan kiikutettua kaikki rekvisiitat ja muut härpäkkeet. Sanoisin, että tilanne on huolestuttava. Saatan tarvita ammattilaisen apua.
Vaikka kaikkia kirjan opetuksia ei ottaisikaan kirjaimellisesti, jättää se kuitenkin ajatuksen nakuttamaan ja mielestäni pienilläkin muutoksilla saa jo paljon hyvää aikaiseksi. Minä en voisi koskaan asua liian kliinisessä kodissa, mutta nämä ovat persoonallisuuskysymyksiä. Jollekin täysin kliininen ympäristö voi olla avain parempaan aivotoimintaan. Minulle sopisi kultainen keskitie. Joka tapauksessa kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja oppeja voi soveltaa monella eri tavalla ja myös hiljakseen, vaikka kirja ei niin suosittelekaan.
Aiheesta aiemmin kirjoitettua – Konmarita joulu
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
16 comments
Aika ylevin tunnelmin luin tätä postausta – juuri olen nääs konmarittanut elämäni ensimmäisen kerran, makkarin yhden vaatekaappini. Käsittämätöntä, että poistin Wanhan ajan telkkarilaatikollisen pelkkiä paitoja ja trikoita eikä näy missään! Edelleen voin vaihtaa asua vaikka joka päivä varmaan kuukauden ennen kuin tulee sama vaatekappale vastaan…. Eräänä päivänä ( tähän ekaan valmistauduin reilun vuoden) teen saman keittiön kaapeille ja sitten ulkovarasto, vaatehuone, toinen varasto, miljoonalaatikoista en arvaa antaa mitään aikataulua – enkä siivouskomerosta. Jospa sitten eläkkeellä ….. Vähän luulen, että eräillä meistä on genotyypissä tämä keräilyvietti. Tavis-eukkouteni kätkee suurtalouskokki-majatalonpitäjä-vaatehamsterin; on astioita, petivaatteita ja asusteita vaikka koko kylälle. -Siis suuret sympatiat täältä 🙂
Miten ihana oli lukea synninpäästösi minulle, kiitos! Toivottavasti tulkitsin oikein. Eihän se ole niin helppoa kuin luulisi, mutta miten ihanan vapauteen tunteen yhden kaapinkin siivous voi antaa. Olen täysin samaa mieltä.
Luulen, että seuraava konmaritus kohde on keittiön tupperwarekaappi (ennen sitä varastoa) Jos kerran välttelen muovin käyttöä ruokakippoina, niin miksi minulla on kaapillinen muovikulhoja… Että tarpeeseen tuli tuo kirja 🙂
Oikein tulkitsit, synninpäästöpä hyvinnii 😉 Ja vielä jäi mulla mainitsematta jolukoristeet ja kuiva-aineet…niinku nyt vaikka kolme pakettia tomusokeria, kaikkia mahdollisia ryynejä – plus sata erilaista säilykepurkkia. Mutta niistä sitten joku toinen kerta. Nyt vaan nautitaan tästä vapauden tunteesta.
Näkisitpä mun purkkikaappini – jos joutuisimme eristykseen, ei meillä olisi hädän päivää seuraavaan vuoteen 🙂 Välillä pitää nauttia ja taas jatkaa. Mukavaa kevättä!
Olen hiljalleen myynyt facebookin kierrättää-ryhmissä kaikkea pientä. Ei näy tavaran väheneminen vielä missään ja ärsyttävää järjestellä tavara kerrallaan noutoja… What's cookingissa olisi ollut kirppari, johon olisin raahannut keittiöstä paljon myytävää. Harmillisesti olen silloin muualla. Täytynee tähdätä siivouspäivään tai jatkaa fb-ryhmissä myymistä.
Tuohon minunkin facebook myymiseni aina kaatuu. Meillä on järjestetty aina välillä korttelikirppis eli koko korttelin naiset ovat kasanneet kirppispöydät kujalle. Sen verran olen juuri jaksanut liikutella tavaroita 🙂 Jos otan kirppispaikan, niin tuon vähintään yhtä paljon uusia ostoksia sieltä. Ei tämä siis helppoa ole! Tsemppiä myynteihin!!!
On muuten kauniit lautaset! Konmarituksen idea on jalo ja ymmärrän sen kyllä, mutta ei minusta siihen käytännön toteutukseen ole – sen verran on itselläkin tuota kuvaussälää…
Kiitos, olen hyvin onnellinen tästä konmarituksesta 🙂 Idea onkin jalo, mutta ei kai se haittaa vaikka sitä vähän jalostaa omiin tarkoituksiin sopivaksi.
Vähän sama juttu on täällä. Keittiö on ääriään myöten täynnä, samoin työhuone, joka toimii varastona. Työpisteenä toimii taas oikestaan mikä tahansa muu paikka talossa kuin TYÖhuone 🙂 Olen kyllä joissakin Konmaritus-ryhmissä facessa jne., joten ehkä teen juurikin tuollaista pohjatyötä pään sisällä jo nyt…
Pitkään menee pohjatyössä, ainakin minulla 😉
Viime vuonna meidän 4 kk kestävä putkiremontti ja sen päälle keittiöremppa sai vauhtia meidän perheen kaappeihin. Yritin kierrättää kuuliaisesti, laitoin siis ihan tolkuttomat määrät pois. Miten ihmeessä silti sitä tavaraa vaan on, vaikka mitään en ole ostanut 😀
Sinulla on siis tällä hetkellä kaapit tip top -kunnossa, mikä autuus!!! Meillekin käy joku tuomassa tavaraa, mitään en ole ostanut 😉
Miulla tulee usein keväisin tarve käydä kaapit läpi ja raivata sieltä pois turha. Lisäksi muutoissa lähtee tarpeetonta tavaraa. Täytyy tosin sanoa, että jotain olen kai onnistunut tekemään alunperinkin oikein, sillä aivan hirveästi tarpeetonta tavaraa ei ole raivattavana ollut. Lautaset ovat muuten tosi kauniit!
Hatun nosto, jos et ole hamsterityyppiä. Se on oikeasti tosi hieno juttu. Meillä oli edellinen muutto 10-vuotta sitten ja silloin poistin rajulla kädellä. On ne kaapit vaan täyttyneet hyvin sen jälkeen, valitettavasti.
Muutot ovat mukavasti karsineet tavaroita tässä parin viime vuoden aikana. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee kyllä fiilis, että pitää karsia turhaa kamaa pois kaapeista ja ehkä vähän enemmän harkitsee uusia ostoksia. On kivaa, kun kaapit ei pursua ja saa ovet helposti kiinni ;).
Ostosten harkinta on varmaan kaiken a ja o ja sitä olen vähän yrittänyt harjoittaa. Kaappien pursuaminen on suoraan sanottuna aivan jostakin, joka kerta mielipaha kun yrität etsiä jotakin löytämättä sitä tai pudottamalla 10 muuta asiaa laatikosta tai kaapista lattialle. Jonain päivänä…. 🙂