Aikuisen naisen ekat offarit

Ylläksen rinteet olivat tänäänkin sumun peitossa ja lämpötila vain muutaman asteen miinuksen puolella.  Lämmintä on! Huomenna perheemme miehille on luvassa Äkäshotellin luisteluhiihto-opetusta Lomamestareiden monitaiturin Juuson kanssa, joka tänään ystävällisesti otti poikamme mukaan treenailemaan hyppyreitä ja offareita muutaman muun pikku ihmisen kanssa. Loppujen lopuksi olimme Ison Murun kanssa myös mukana kokeilemassa. Ihan oikeesti minä laskettelin metsässä (ainakin melkein metsässä), tätä ilmeisesti ammattipiireissä kutsutaan offareiksi. Ihan mahtavaa, tällaista pitäisi tehdä useamminkin! Haluan aikuisten aloittelijoiden offarikurssille, onkohan sellaisia olemassa? Katsokaa kuvamateriaalia, jonka sain tallennettua – Iso Muru verkoissa. Enkä minäkään ilman kaatumisia selvinnyt. Tämä oli siis ennen opetusta.

Ennen opetusta ja opetukseen lähdössä

Koska Iso Muru on sinnitellyt koko viikon kanssamme rinteessä, päätin järjestää hänelle ystävänpäiväyllätykseksi lasketteluopetusta. Tuo 90 minuutin mittainen opetus antaa valtavan paljon, oli taso mikä tahansa. Opettajat ovat kuitenkin useimmiten sinua parempia ja heillä aina jotakin opetettavaa. Itselläni oli opettaja ensimmäisen kerran kun palasin takaisin rinteeseen 20 vuoden jälkeen, kun taas lapsilla on ollut opettajat joka vuosi eritasoisissa Wernereissä, joita suosittelen lämpimästi kaikille naperoille. Pienimmän Murun lumiwerneri loppui tänään ja aika hienosti hän pujotetteli jo tenavarinteessä, iso ero siihen kun tulimme.

Iso Muru oli selkeästi erittäin innoissaan tunnilta takaisin tullessaan. Paljon uutta oli opittuna ja opetus oli tullut tarpeeseen. Suuret kiitokset Ilkalle! Nyt koko perhe voi olla rinteessä yhdessä.

Tässä Ison Murun kommentit laskettelukoulusta: “Olen päässyt hyvinkin aikuiseksi erittäin vähäisellä laskettelukokemuksella. Elämäni ensimmäinen lasku oli joskus 35-vuotiaana, ja hyvin harvakseltaan olen sittemminkin mutkamäkeä kuluttanut. Välillä on ollut vuosienkin taukoja, ja sitten taas joku yksittäinen lasku väliin. Mitään varsinaista tietämystä laskutekniikasta minulla ei ollut. Haastateltuaan minua hetken, vei opettaja minut aluksi tenavarinteesen perusteita omaksumaan. Kävimme nopeasti läpi laskuasennon ja tasapainon perusteita, joita saman tien myös eri tavoin harjoittelimme. Aluksi keskityttiin lähinnä käsien/tasapainon hallitsemiseen, sitten alettiin jo tavoitella oikeanlaista laskuasentoa. Lopulta pääsimme jo käännösten hallintaan siirtämällä painoa hallitusti sukselta toiselle. Opettajani kertoi meidän käyvän paljon asioita lyhyessä ajassa läpi koska aikaa oli rajallisesti käytettävissä (yksi 90 min jakso). Treenattuamme yli tunnin tenavarinteessä, olin opettajan mielestä saavuttanut jo riittävän tason siirtyäksemme kurssin huipennukseksi laskemaan superrinnettä. Opettaja osasi loistavasti ylläpitää illuusiotani syntymälahjakkuudestani tässäkin lajissa sopivasti kehumalla. Siltäkin osin loistava ammattilainen siis kun heti huomasi miten minun itsetuntoani hiveli mukavat kehut! Superrinteen alussa opettaja vielä kertasi, miten on tarkoitus laskea ja meni edelläni, samalla menoani kuitenkin vähän väliä tarkkaillen. Puolivälissä pysähdyimme ihailemaan siihen saakka onnistunutta laskuamme ja pikku tauko sopi minulle hyvin. “Laskettelulihakseni” ovat selvästi vasta kehittymässä ja pidempi rinne väsyttää reisiä. Kurssini huipentui toiseen laskuun, jonka teimme jo yhtjäksoisesti, mukaan liitettiin vielä “keppikäännökset”, jos muistan termin oikein; jokaisessa käännöksessä sisempi keppi merkkasi käännöspisteen. Lasku meni yllättävää kyllä ihan mukavasti. Tämän laskun jälkeen oli kurssini ohi. Sain tältä sinänsä lyhyeltä kurssilta mielestäni erinomaiset perusteet treenata jatkossa itsenäisesti lisää. Toivon muistavani suurimman osan erinomaisen opettajani ohjeista. Suosittelen lämpimästi muillekin.”

Tämä ei ollut maksettu mainos, vaikka siltä kuullostaakin 🙂

Tänään oltiin rinteessä neljä tuntia ja vaikka taukoja oli, olen täysin naatti. Ei ole puhettakaan, että jaksaisimme rakentaa jotakin hienoa, upeaa gourmet ateriaa ystävänpäiväksi. Lohimedaljongit, uunijuurekset ja hyvä prosecco julistaa hienon päivän iltaa, jälkkäriksi jäätelöä ja vaahtokarkkeja. Sitten taidan pyörtyä sohvan nurkkaan.

Ihanaa ystävänpäivän iltaa!