En oikeastaan muista mitä tänä talvena on tapahtunut, niin tasaisen harmaata möhkäleeltä kaikki on tuntunut. Olen ymmärtänyt lopullisesti, että jatkuva harmaus ulkona vaikuttaa myös sisäiseen harmauteen. Olen yrittänyt ajatella positiivisuuden kautta ja välillä onnistunutkin siinä, useimmiten harmaus on päässyt hiipimään sisään. Olen lukenut paljon mielen merkityksestä sairauksiin, enkä tarkoita nyt pelkästään psyykkisiä sairauksia. Vaikuttaahan se ja eihän se pimeässä maailman kolkassa voi olla vaikuttamasta negatiivisesti, siis pelkästään jo valonpuute. Miten paljon se vaikuttaa esim. autoimmuunisairauksiin, joiden syntymekanismia ei vieläkään tunneta, mutta räjähdysmäisesti lisääntyvät pohjoismaissa.
Tänä vuonna olen pyöritellyt entistä enemmän ajatusta ulkomaille muuttamisesta. Kahden teini-ikäisen lapsen perheessä se ei ole enää ihan helppo juttu, mutta jos ei nyt, niin koska sitten. Olisiko elämä parempaa lämpimässä ja valossa, uudessa kulttuurissa, ummikkona ja todennäköisesti ilman kyseisen maan kielitaitoa? Kompensoiko aurinko muusta säätämistä tulevan ylimääräisen stressin? Yritän ajatella, että takaisin pääsee ja muuton ei tarvitsisi olla lopullinen. Kunpa lasten kanssa voisi käydä etäkoulua vain nämä pimeimmät kuukaudet eli loka-maaliskuun, onhan sekin puolet vuodesta.
Sir Elwoodin Hijaiset Värit laulaa –
Nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin.
Vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle.
Aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin.
Jotenkin tuo sopii ajatuksiini täydellisesti. Tämä on ollut erittäin ilkeä syksy, joka jatkoi ilkeyksissään talvenkin yli.
Hedelmät ovat hyviksiä
Olen syönyt tänä talvena hedelmiä enenmmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Aikaisemminen mieliin iskostettu, hedelmät sisältävät liikaa sokereita on lentänyt romukoppaan ja tässä vaiheessa talvea se on jo hautaantunut niin syvälle etten sitä enää koskaan löydä. Hedelmät ovat tehneet hyvää. Tarjottimella on aina sesongin mukaan vaihdellen appelsiineja, mandariineja, mangoja, tummia viinirypäleitä, passionhedelmiä, sitruunoita, limejä, omenoita. banaaneja ja nektariineja. Välillä laitan osan smoothien marjojen sekaan makeutusta antamaan, mutta suurimmaksi osaksi hedelmät syödään sellaisenaan. En ole syönyt valkoista sokeria kuukauteen ja minkäänmoista karkinhimoa ei pimeydestä huolimatta ole ollut. Kun kroppa on huutanut jotakin makeampaa, se on saanut raakalakritsikuorutteisen taatelin. Ne ovat järkyttävän hyviä ja olen pahasti koukussa.
Hedelmissä on paljon parantavia aineita ja valtavat määrät vitamiineja, siitä huolimatta niitä vieroksutaan ja samanaikaisesti käydään karkkihyllyllä. Onhan se silkkaa hulluutta, mutta markkinakoneiston aiheuttamaa.
Kiitollisuus
Näin on siis lähtenyt käyntiin uusi ja uljas 2020. Vaikkakin taivallan harmaassa mössössä on tänä vuonna päällimmäisenä ajatuksena ollut kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olen lukenut vuosien saatossa ne sadat terveyteen liittyvät kirjat, joista nyt olen nyt tehnyt päässäni yhteenvedon ja tuonut oppini omaan elämääni. Kiitollisuus siitä, että vihdoinkin tunnustan itselleni, ettei minulla ole croisant-geeniä, eikä sitä koskaan tule. Kiitollisuus luonteeni vahvuudesta, että jaksan tehdä tervyteni eteen tarvittavia muutoksia.
Ruuhkavuosien aikana olen unohtanut oman kroppani. Olen hoitanut sitä, mutta kovalla, en ole kuunneellut sitä tarpeeksi. Nyt maksan raskaita seurauksia, mutta siitä huolimatta voin paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Paino ja kehonhuolto
Muistatte varmaan kun olen kiroillut, että painoni ei putoa vaikka pitäisin milllaisen tahansa kuurin. Se on oikeasti ollut niin, enkä ole fuskannut. Nyt kuitenkin paino on pudonnut, tuntuu kuin kylpyammeesta olisi otettu tulppa pois. Olen käynyt osteopaatilla ja kiropraktikolla ja palannut takaisin astanga joogaan. Pää alkaa taas liikkumaan normaalisti ja vaikka yöunet eivät vieläkään oikein luonnistu, niin parempaan suuntaan ollaan menossa. Astanga joogaa parempaa lajia tähän elämäntilanteeseen en olisi voinut löytää. Yhdessä perjantaisen Yin-joogan kanssa, ne pitävät mieleni astetta tasapainoisempana ja kroppani energiat liikkeessä. Uskokaa tai älkää, olen ottanut meditoinnin jokapäiväiseen ohjelmaani. Tällaiselle stressipallolle se tekee ihmeitä.
Puhdasta ruokaa
Aloitan aamuni nykyään aina puhtaalla sellerimehulla ja vasta sen jälkeen syön aamiaisen. Tällä hetkellä aamiainen on heavy metal detox smoothie, ihan vaan siitä syystä, että saan kertyneitä raskasmetalleja elimistötäni pois. Sellerimehua join jo viime vuoden puolella ja se sopii aamuuni hyvin. Yllättävää on, ettei sellerimehu maistu ollenkaan oletun pahalta vaan oikeastaan ihan hyvältä. Aamun sellerimehuun menee reilu puntti selleriä joka aamu eli lasiin tulee mehulingosta lähes 4 dl mehua. Se juodaan tyhjään mahaan, jonka jälkeen pidetään min. 20 min tauko ennen aamiaista.
Syön kasviksia todella paljon, päivällä useimmiten kasviskeiton. Lihaa syön edelleen, lähinnä riistan muodossa ja kalaa 3-5 kertaa viikossa, mieluiten villikalaa. Tällä hetkellä olen jättänyt pois viljojen lisäksi perunan ja riisin, koska niille olin allerginen 10 vuotta sitten otetuissa allergiatesteissä. Perunan ottaisin kovin mielelläni takaisin ja taidan käydä otattamassa uudet testit jossakin vaiheessa. Maitotuotteet ovat jääneet pois vuohenjuustoa lukuunottamatta. Vuohenfetaa menee kasvispaistoksiin ja se on niin parasta. Myös kananmunat ovat ainakin hetkellisesti pois. Nämä eivät siis ole totaalikieltoja, mutta normaaliin ruokavaliooni ne eivät kuulu tällä hetkellä. Jossakin vaiheessa voin kokeilla miten kroppani reagoi niihin ja palautella sen mukaan.
Entäs sitten viini? Olen ollut reilun kuukauden ilman alkoholia, sitä ei ole tehnyt mieli. Uskon edelleen, että lasillinen viiniä ruoan kanssa silloin tällöin on hyvä juttu, mutta tämän enempää en ole asialle uhrannut ajatuksia. Ehkäpä uppoudun natu- tai biodynaamisten viinien maailmaan. Prosessoin asiaa, siihen saakka nautin lasillisen aivan tavallista hyvää viiniä kun mieleni sellaista tekee.
Mitä olen huomannut tämän reilun kuukauden aikana?
Migreenit ovat kadonneet – kokonaan. Nälkää ei ole, mutta ruoka maistuu. Annoskoot ovat pienentyneet. Ruoan jälkeen ei tule väsymystä. Päivällä ei ole väsymystä, vaikka yöunet eivät olekaan kunnossa. Yöunet ovat parantuneet, mutta eivät ole kunnossa. Mieli on tasaisempi. Illalla tulee uni aikaisemmin. Turvotukset ovat poissa.
Olen siis siirtynyt puhdasta ruokaa kunnioittavalle ruokavaliolle, joka poistaa kehon matala-asteista tulehudusta. Seuraava etappi onkin kosmetiikka, olen päättänyt siirtyä luonnonkosmetiikkaan pikku hiljaa asteittain. Nämä ovat isoja juttuja, joten pikku hiljaa purnukoiden loppuessa yritän tutkia hyviä uusia vaihtoehtoja. Saa vinkata, tämä on minulle täysin uusi alue.
Olen jo hyväksynyt asian, etten voi koskaan olla se ranskalaisherkuttelija. Se on ollut todella paljon helpompi hyväksyä kun olo on ollut loistava. Tämä olo pitää säilyttää ja etsiä minulle sopimattomat ruoat ja pitää ne poissa ruokavaliosta. Luulenpa, että yksi varma häviäjä on sokeri.
Tänään starttaamme lomalle ja näen vihdoinkin ystäväni auringon. Miten elämäntapamuutos toimii lomalla stressittömästi, sitä ja erityisesti Kanarian merienergiaa voitte seurailla IG storien puolella, joka on aktiivinen myös lomalla.
Valoa päivään!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening …
3 comments
Kyssäkaali/kaalirapi on hyvä perunankorvike. Harmi vain, että niitä pieniä maukkaita on harvemmin kaupassa, mutta tiedän ainakin mitä kasvatan ensi kesänä. Ja kukkakaalista tulee mainio makaroonilaatikko ilman makaroonia.
Ihana kuulla Johanna, että voit paremmin <3 Nauttikaa lomasta ja hemmotelkaa täysin sydämin.
Olisiko sinulla jotain artikkelia sellerin vaikutuksista raskasmetalleihin?