Syksy on jotenkin haikeaa aikaa. On pakko luopua tennareista, avokkaista, varvastossuista. On rakennettava paksu kuori vaatteilla. Tuuli ei tunnu paljaalla iholla ja viima muuttuu kovaksi ja kylmäksi. Toisaalta luonto tarjoaa kauniita värejä, marjoja, sieniä, usvaa ja upeita auringonnousuja aamulenkkien aikaan.
Tekisi mieli pitää kameraa aina mukana, mutta järkkärin koko saa jättäämään sen lenkkivarustuksesta. Onneksi iPhone on kevyt ja saa kelvata lenkeillä.
Sitä jää ihmettelemään, miten sokeana on nuorena kulkenut luonnossa, en muista että olisin kauneutta miettinyt vaikka metsässä olen paljon aina liikkunut. Ehkä kaikki itsestäänselvyydet katoavat iän myötä ja sen myötä näkee eri tavoin.
Kävimme lasten ja Hipun kanssa aamupäivä lenkillä näissä maisemissa. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Kauneus on ympärillä koko ajan, pitää vain katsoa.
Leppoisaa sunnuntaita!
6 comments
Nyt on tosiaan tosi kaunista! Ihania kuvia! Mäkin tänään ihastelin luontoa ja näpsin muutamia kuvia! Tuntui kuin haluaisi jakaa kaiken sen kauneuden kaikkien kanssa! Oikeastaan harmitti, kun ei voinut kaikkea ladata someen ;).
Täräytät sinne vaan kaikki, että saavat lukijat ihastella! Ihan hirveä ajatus, että joku ei huomaa tätä kauneutta. Ihanaa maanantaita syksyn väreissä.
Kauniita kuvia! Olen syksystä samaa mieltä:kaunista ja kylmää. Ihanaa ja ikävää. 🙂
Kiitos <3 Nyt pitää tehdä koiran kanssa pitkiä lenkkejä, jotta voi säilöä värejä muistiin talven varalle 🙂
On kyllä upean näköstä 🙂 Oon jo pitkään halunnu päästä usvaiseen ja hallaiseen luontoon aamulla kuvailemaan, toivottavasti onnistuis joskus vielä ennen lumen tuloa 😀
Aamulenkit koiran kanssa ovat todellista luksusta syksyllä. Toivottavasti pääset kuvaamaan, minäkin toivottavasti saan järkkärin joku kaunis aamu mukaani.
Ihanaa viikonloppua!