Tiedättekö tunteen, kun lapsi aivastaa matkalla kaksi kertaa peräjälkeen ja matkaa on jäljellä 5 päivää. Siinä vaiheessa voi heittää hyvästit loppulomalle, jos aivastuspulveri ei ole kuulunut pakattuihin tavaroihin.
Niinhän siinä kävi jälleen kerran. Pikku Muru kaatui sängyn pohjalle, kun Alppien valloituksen piti alkaa. Hän haisteli sujuvasti raikasta alppi-ilmaa ovenraosta, kun me muut viiletimme rinteessä. Ehkä minun ja Ison Murun menoa ei pystynyt kutsumaan viiletykseksi, mutta ainakin tulimme alas.
Viimeisenä päivänä sairastui toinen ja matka kotiin tultiin lääkkeiden voimilla. Nyt niiskutan minä. Miten ihmeessä tämä voi aina käydä meille, kun kotona ollessa meillä ei sairasteta. Ehkä tämä on matkalaukkukirous. Pitäisiköhän uusia matkalaukut?
Kun kuvia otettiin olimme vielä hymyssä suin Flachaun MM-osakilpailuissa. Suomen lippu hulmusi korkealla, vaikka yhtään osallistujaa ei täältä ollutkaan. Toiselle kierrokselle käänsimme takin ja laitoimme Ruotsin lipun heilumaan ja välillä vähän Itävallankin. Siinä oli helppo hymyillä yhdessä Hannu Hanhien kanssa, kun voittoon laski Frida Hansdotter. Otimme kaikki onnittelut sujuvasti vastaan. Olihan se melkein naapurintyttö. Eikö olekin täysin sallittua ja lähes suotavaakin kannattaa Ruotsia, kun Suomen edustajia ei ole? Varsinkin kun Ruotsi johti ensimmäisen laskun jälkeen.
Palailen matkakertomuksiin, kunhan pääni alkaa taas toimimaan normaaliin tapaan. Nyt olen korvat lukossa ja pää täynnä aivan jotakin muuta kuin viiniä.
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
6 comments
Voi vitsit. Tuotahan se lasten kanssa on. Itse aina yritetään eristäytyä pari viikkoa ennen matkaa etteivät lapset tulisi kipeäksi juuri lähdön hetkellä, mutta joka kerta joku sairastuu. Kivoja vilauksia matkalta silti!
Ehkä kokeilen 5 vuoden päästä myös eristäytymistekniikkaa. Nyt en meinaa matkustaa lasten kanssa vähään aikaan 100km pidemmälle kotoa 🙂
Voi kuinka harmi, kun odotettu loma menee sairasteluksi. Matkakertomusta kuitenkin odotellessa! Pikaista paranemista!
Kiitos Taru, kevyestihän tämä mentiin, mutta kun ajoitus oli niin väärä.
Terveisiä aurinkoisesta Zell Am Seestä. Lueskelen blogiasi sohvalla, meillä 2/4 Kaprunissa, 2/4 sohvalla flunssassa…H
Voi eiiiiiiiii! Pikaista paranemista ja toivottavasti pääsette kaikki vielä rinteeseen. Matkalaukut vaihtoon teilläkin 🙂