Mehu-Maijan käyttöohjeet

Eilinen päivä tuli vietettyä keittiössä mehupullojen ja hillopurkkien keskellä. Mehu-Maija kaivettiin esiin ja siinä samalla huomasin, että eihän se ole Mehu-Maija vaan Mehu-Liisa. Maija oli ilmeisesti se aikaisempi alumiininen versio. Löydätte tästä siis Mehu-Maijan tai Mehu-Liisan käyttöohjeen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Alkuasetelmat olivat 2 ämpärillistä punaisia karviaisia ja 1,5 ämpärillistä punaherukoita. Kaadoin marjat ritiläkoriin ja suihkuttelin puhtaaksi ja sitten aloitettiin. Mehua tein 3 kertaa, kokonaismäärä pulloissa n. 20 kpl. Lisäksi erilaisia hilloja ja hillokkeita, niistä laitan huomenna ohjeita. Suurimmat kiitokset naapurille makeista karviaisista. Toivotaan, että meidänkin puskat kukoistavat jo ensi ensi syksynä.

Mehu-Maijan käyttöohje

• Pese marjat, mutta älä perkaa.
• Lisää Mehu-Liisan pohjaosaan vettä. Seuraava osa päälle ja päällimmäiseen osaan marjat. Marjojen väliin n. 300-500 g sokeria / marja kg, käytin mehuissa tuota 300 g/marja kg ja se teki aivan riittävän makeaa mehua.
• Sitten kattila kiehumaan ja letkun tarkistus, että sulkija on päällä. Laitan lieden eteen tuolin ja siihen ison kattilan ja letkun siihen, ihan varmuuden vuoksi. Kun mehua alkaa kertymään, päästä ensimmäinen litra kannuun ja kaada takaisin marjojen päälle. Mehua voi lorotella kattilaan aina välillä, ettei pääse nousemaan yli reunojen. Mehun voi päästää suoraan desifioituihin pulloihinkin, mutta silloin mehu ei välttämättä ole ihan tasalaatuista makeuden suhteen. Kattilassa voi vielä loppuvaiheessa lisätä sokeria, jos siltä tuntuu.
• Muista varmistaa aina välillä, että pohjaosassa on vettä. Saattaa muuten tulla aika ikävä katku (puhun asiasta kokemuksella). Täysi kattilallinen marjoja kesti mehustua n. 2 tuntia ja sain pulloja n. 5-7 kappaletta/ kattila. Viimeisessä mehustuksessa lintsasin hieman ja kaadoin lisää marjoja kattilaan, kun edelliset olivat laskeneet, jotta sain kaikki marjat käyttöön. Hyvää tuli näinkin.

Visuaalisena suunnittelijana haaveilen joka vuosi, että tekisin kauniit mehupulloetiketit. Todellisuus on toinen, en vain jaksa liottaa edellisiä etikettejä pois, joten tänäkin vuonna tarralaput saavat kelvata. Pääasia on, että mehu on hyvää.

Vesi Mehu-Liisan pohjaosaan ja enemmän kuin tässä. Varo ettei vesi lopu mehustuksen aikana.

Liedelle kiehumaan ja kohta on kattilallinen ihanaa mehua valmiina pullotettavaksi.

Tässä vaiheessa kaikki mehut on puristettu.

Talven varalle