Kirjoittelin viime viikolla kirjasta Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea. Nyt olen saanut luettua kirjan loppuun ja aloitettua oman projektini Pikku Murut kaikkiruokaiseksi.
Aloitin projektini ehkä turhan kunnianhimoisesti ranskalaiseen tyyliin – 3 ruokalajia päivälliselle. Ehkä ne kolme ruokalajia pitää jättää viikonloppuihin tai tosi rauhallisiin iltoihin. Nyt lapset kyselevät illalla, että mitä on alkuruoaksi. Noh….tänään ei taida olla alkuruokaa. Pitäisi siis miettiä mitä opettaa. Toisaalta kasviskeiton valmistaminen on niin nopeaa ja lapset saisivat reilusti kasviksia kerralla. Keittoa voi tehdä ison kattilallisen, että siitä riittää myös minulle seuraavan päivän lounaaksi. Näin olen tehnyt jo muutaman kerran, mutta koskaan keittoa ei ole ollut jäljellä seuraavan päivän lounaalle. Iso Muru pitää huolen tästä.
Jälkiruoasta on nautittu joka kerta, sen ei ole tarvinnut olla mitään isoa, mutta kuitenkin jotakin pientä herkkua. Jos ruokaa ei ole syöty, ei myöskään jälkiruokaa tarjoilla. Enkä tarkoita, että lautasen pitäisi olla täysin tyhjä, mutta että ruokaa on kuitenkin syöty hyvin. Jälkiruokaa on syöty joka ilta, se kertoo paljon.
Ruokailut on siirretty iltaan, kun harrastusrumbat ovat ohi ja kaikki voivat rauhoittua pöydän ääreen syömään ja kertomaan päivän tapahtumista, ilman kiirettä muualle kuin nukkumaan. Ja sinnehän lapsillla ei ole koskaan kiire. Tämä on sujunut erinomaisesti ja tästä pidetään kiinni. Miksi ihmeessä en ole aiemmin tehnyt näin?
Pientä ongelmaa aiheuttaa lasten erittäin aikainen kouluruokailu. Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että lounas tarjoillaan klo 10.30, ei lapsilla ole nälkä siihen aikaan kunnon aamiaisen syötyään. Sen sijaan lapsilla on huutava nälkä, kun he pääsevät koulusta. Nälkä on sitä luokkaa, että silloin kuuluisi syödä kunnon ruokaa eikä 10 voileipää. Kun lapset ovat syöneet kunnon aamupalan, ruokailu voisi aivan hyvin olla aikaisintaan klo 12, jolloin päivän ruokarytmitys onnistuisi paljon helpommin yhdellä välipalalla.
Olen joutunut toteamaan, että suurin este pienimmän Murun kaikkiruokaisuudelle olen tainnut olla minä ja ennakkoluuloni siitä, ettei hän olisi kaikkiruokainen. Hän on vain epäilevä ja ei niin avarakatseinen ruoan suhteen kuin veljensä. Kaikki kasviskeitot ovat kadoneet lautasilta, erilaiset salaatit on kokeiltu, tomaattiakin on syöty. Nälkä on kova illalla, että jo pelkästään se ajaa syömään eikä sovi aliarvioida jälkiruoan vaikutusta.
Kun kokkaa vain yhtä lajia ruokaa koko perheelle, ruoanlaittokin on paljon mielekkäämpää. Syksy saa kaivamaan kynttilät, Andrea Bocellin musiikin ja kaikki ihanat keittokirjat esiin. Ihanaa laittaa ruokaa hämyisessä keittiössä. Siinä on muuten huikea ero tekeekö ruokaa kirkkaassa valossa ilman musiikkia vai musiikin kera kynttilän valossa. Ruoanlaittoon ei kulu aikaa yhtään pidempään kynttilän valossa, mutta kokemus on huomattavasti rauhoittavampi ja koska tekijä on rauhoittunut ruoasta tulee parempaa.
2 comments
Apua Johanna, sun kokkailu kuulostaa lähes spirituaaliselta kokemukselta. Mun tyylis lyädään kaikki mahdolliset valot päälle ja kaikki musatoosat kiinni. 😉
Parhaimmillaan ruoanlaitto on jopa spirituaalista, mutta valitettavasti en taida olla vielä niin korkealla tasolla, että onnistuisin siinä kovinkaan usein :). Nanna, sulla on siisti koti kun voit pitää kaikki valot päällä! Minä teen musiikilla ja kynttilöillä itselleni ruoanlaittokuplan keittiöön, näin ympärillä oleva kaaos unohtuu 🙂
Ihanaa viikonloppua!