En ole kirjoitellut pitkään aikaan vuoden 2018 teemastani eli elämäntaparemontista. Miten siinä sitten loppujen lopuksi kävi?
Aloitin vuoden alusta räjähtävällä lähdöllä personal trainerin kanssa ja jatkoimme yhdessä kesäkuun loppuun saakka. Treenasin 4-5 kertaa viikossa ja noudatin ruokavaliota. Jakso oli täynnä epäonnistumisia ja onnistumisia. Opin matkan aikana, ettei boot camp -tyyppinen “liiku kunnes taju lähtee” ole minua varten. Opin myös, että minun pitää liikkua, eivätkä pelkät kävelylenkit riitä.
Ostin elokuussa salikortin ja olen käynyt siitä lähtien kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Välillä on tullut esteitä, mutta en liiku pakkomielteisesti. Yritän vain pitää kiinni kolmesta kerrasta ja sen lisäksi kävelylenkeistä. Miksi kuntosali, enhän ole koskaan tykännyt kuntosalilla käymisestä? Se on ainoa keinoni diabeteksen karkoittamiseen. Geeniperäiseen diabetekseen voi vaikuttaa vain kovin vähän ja minulle lihasmassan kasvattaminen on viimeinen keino, ennen kuin minulle laitetaan ehkäisevä lääkitys. Toivottavasti pystyn kääntämään suunnan tai ainakin karkoittamaan sen hetkeksi. Tällä hetkellä paastosokerit ovat laskeneet aivan selkeästi saliharjoittelun aikana eli se tehoaa kuten diabeteslääkäri toivoikin tapahtuvan. Kaiken lisäksi olen oppinut tykkäämään kuntosalilla käymisestä.
Mitä tulee painonpudotukseen, niin vuoden aikana se on pudonnut vähän, mutta ei tarpeeksi. Olen tyytyväinen siitä vähästäkin ja toivotaan, että suunta on ensi vuonna sama.
Olen tyytyväinen vuoden tulokseen. Minusta ei tullut himourheilijaa, mutta tajusin liikkumisen ja sen jatkuvuuden tärkeyden pysyäkseni kunnossa. Sopivasta liikkumisesta tulee hyvä olo, mutta en halua rääkätä itseäni. Liikunnan pitää sulautua päivään eikä olla päivän pääasia, päivässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita. Laitan työn ja liikunnan samalla viivalle – niitä on tehtävä, jotta elämänlaatu on parempaa ja että elämässä voi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten perheeseen. Tykkään työstäni ja liikkumisesta, joten elämä on mallillaan.
Mielestäni elämäntaparemonttini oli onnistunut vaikka kaikkia tavoitteita ei saavutettu, se tärkein kyllä. Liikunta on nyt osa elämääni ja vaikka en edelleenkään mahdu kaikkiin vaatekaapissani oleviin vaatteisiin, niin suunta on oikea ja ehkä ensi vuonna paino putoaa taas vähän lisää.
Toivottavasti tämä on hyvä alku tasapainoisemmalle elämälle!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
