Takua Pa osa 1

Matkasta aiemmin kirjoitettua:

Me emme suuremmalti panostaneet retkeilyyn Thaimaassa. Joka päiväinen rannalla oleilu ja hyvästä ruoasta nautiskelu riitti aivan mainiosti meille ja myös lapsille. Onhan se harvinaista herkkua, että koko perhe saa olla yhdessä kaksi viikkoa ilman arjen pakollisia rutiineja.

Norsusafari

Toisella viikolla taivuimme lähtemään lapsille luvattulle norsusafarille. Varasimme matkan suoraan Finnmatkoilta hotellimme aulasta, matkanjärjestäjänä toimi paikallinen Eco KhaoLak Adventure. Meidät noudettiin ilmastoidulla pakettiautolla ja saimme VIP-matkan, olimme ainoat osallistujat. Paikallinen opas, jolla oli erinomainen englanti, oli vain meitä varten. Ajoimme 20 minuutin pätkän norsuleirille. Lapsille tämä oli mukava elämys ja siitä puhutaan pitkään. Aikuisille elämys taitaa olla lasten ilon ja innostuneisuuden katselu.

Paluumatkalla ajoimme vesiputouksille, jossa oli mahdollisuus uimiseen. Tällä kertaa ajoituksemme ei ollut täydellinen, moni muukin oli pysähtynyt pikku putoukselle. Kun minä vielä bongasin hämähäkinseitin ja sen tekijän, uiminen ei tuntunut enää houkuttelevalta vaihtoehdolta. Matkan järjestelyt sujuivat hyvin, suosittelen lämpimästi kyseistä yritystä.

Viidakon valtiaat

Upeat maisemat ja keinuva kyyti

Palkinnoksi banaaneja

Vesiputouksella

Hämähäkin taidonnäyte vesiputouksella

Takua Pa

Toisen reissun teimme läheiseen kaupunkiin Takua Pa´han. Olen vieraillut samaisessa paikassa myös 9 vuotta sitten ja paikka oli pysynyt samanlaisena. Sunnuntai on paras vierailupäivä, koska silloin tori alueella on myös muita markkinamyyjiä paikalla. Ruokatorin puoli on ehdottomasti vierailun arvoinen, mutta ei heikkohermoisille, tuoksut ovat lievästi ilmaistuna luotaan työntävät ja lattialla lilluvat liemet kuvottavia.

Torilta saa kuitenkin kunnon kuivatut chilit, chilirouheen ja kaikki mahdolliset ruokatarvikkeet mitä pystyy siinä hajussa etsimään. Näin myös ensimmäisen kerran paljon puhutun tuhatvuotisen munan. Todellisuudessa muna on vain noin sata päivää vanha. Savesta, teelehdistä, kalkista ja suolasta tehdään taikina, johon ankanmuna leivotaan, päällystetään oljilla tai riisin akanoilla ja jätetään kypsymään parin-kolmen kuukauden ajaksi. Muna muuttuu tumman vihreäksi tai aivan mustaksi, valkuainen hyytelöityy ja keltuainen jää pehmeäksi juustomaiseksi, osittain juoksevaksi massaksi. Nämä tuhatvuotiset olivat kauniin vaaleanpunaisia, joten en osaa sanoa millaisessa taikinassa ne olivat kypsyneet. Maun kerrotaan olevan pistävä, rikkimäinen. Luotan tuohon arvioon, minä en maistanut…

Hedelmäpuolelta löytyvät kaikki ihanat eksoottiset hedelmät, mutta minä kiiruhdin niiden ohi hajujen saadessa vallan mahassani. Pysähdyin vasta ulos päästyäni Durian-hedelmien luo. Sen hedelmä on jopa viiden kilon painoinen, teräväokainen marja, jonka sisusta syödään joko alku- tai jälkiruokana. Useimmissa hotelleissa on kieltokyltti, joka varoittaa kyseisen hedelmän viemisestä hotelliin. Syynä hedelmän paha tuoksu. Minä en jäänyt haistelemaan vaan jatkoin matkaa raittiiseen ilmaan.

Lisää Takua Pa´n matkasta myöhemmin….