Yes, vihdoinkin terveenä. Eilen pääsin pilatekseen ja tänään pyöräilemään. Nyt on niin hyvä fiilis. Olen tunnistanut uuden jännän olon liikkumisen jälkeen, jalkani ovat maassa kokonaan. Kuullostaa hassulta eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että muuten leijuisin, vaikka usein teen kyllä sitäkin. Liikunnan jälkeen on maadoitettu tunne ja ihan kuin olisi kasvanut pituutta pari senttiä lisää.
Olen saanut tosi paljon kyselyitä ferritiinistä ja miten sain sen lopulta nousemaan. Olen luvannut kirjoittaa teille piakkoin juttua siitä. Sen verran monisäikeinen ja pitkä juttu se on kilpirauhasen vajaatoimintoineen että seikkailun kirjoittamiseen menee hetki. Teen sen, koska tiedän että en ole ainoa ja suuri osa ei tiedä tämän edes vaikuttavan näin laajalti. Jos edes yhtä voisin auttaa kulkemaan helpompaa tietä kuin minä.
Nyt kuitenkin monien lääkärintarkastusten jälkeen voin sanoa, että minulla on mahdollisuus muuttaa elämäni suunta hyvään. Mitään peruuttamatonta en ole saanut aikaiseksi ja eilen diabeteslääkäri käski minun alkaa bodaamaan. No en ehkä ihan sitä, mutta lihasten määrä tulee olemaan se, joka saattaa kääntää diabeteksen uhan pois. Kyseessä on siis geeniperimän aiheuttama diabetes eikä ylipainosta johtuva, vaikka olin niin ajatellutkin. Tässä tapauksessa laihduttaminen ei siis välttämättä käännä paastosokereita laskuun, mutta kasvava lihanmassa saattaa tehdä sen. Voitte uskoa, että otan oljenkorren käyttöön ja jos punttia on pakko nostaa, niin sitten se tehdään.
Ajatelkaa millaista johdatusta oli, että minulle tehtiin InBody -mittaukset kuukausi sitten. Ilman näitä mittauksia minulla ei olisi ollut mitään faktoja lääkärille kroppani koostumuksesta. Nyt kun tiesin huonosta lihasmäärästäni oli kristallin kirkasta, ettei lääkitystä aloiteta vaan yritetään treenata lisää lihaksia.
Nyt lopetan sairauskertomukseni ja lupaan keskittyä positiiviseen ajatteluun. Tosin sekin on välillä suunnattoman vaikeaa kun talossa on pahimmassa murrosiässä oleva teinipoika, joka saa minut kiihtymään nollasta sataan alle 15 sekunnissa. Valitettavasti en ole seesteisiä äitejä vaan erittäin vahvasti italialaisella temperamentilla varustettu. Pitääpä mitata joku kertaa syke kun taas kiihdytän sataan, saattaisi PT yllättyä tuloksista. Siinä yksi lisäsyy liikkumiselle, saan teiniangstikeräymät pois. Toimii, ainakin hetken!
Tämä kuva on otettu Chilessä maaliskuussa 2016 ja ensi kesänä tai viimeistään syksyllä meidän pitäisi olla yhteensä vähintään 30 kiloa kevympiä ja huomattavasti parempi kuntoisia. Vähän itseäkin jännittää.
Ihanaa loppuviikkoa!
Enemmän elämää lähes livenä löytyy instastoryssa
2 comments
Kiitos jo etukäteen ferritiiniin ja kilppariin liittyvistä teksteistä ❤
Yritän saada juttuja pian kokoon 🙂