Kaupungissa jälleen. Kasseja lojuu joka puolella ja tuntuu niin hassulta kun ympärillä on tilaa, katson ekan kerran televisiota toukokuun jälkeen. Kun viettää kesän reilussa 30m2, ymmärtää miten vähän tarvitsee tavaraa ympärilleen. Tänä kesänä ei ole tarvinnut paljon vaatteitakaan ja olen kulkenut kesän samoissa vaatteissa, varvastossuissa ja meikittä. Ei televisiota, ei mitään ylimääräistä. Kaksi viimeistä iltaa tuijottelimme tähtitaivasta ja tänään juuri ennen lähtöä oli aivan pakko päästä uimaan, vielä kerran. Lähtö kaupunkiin kesän jälkeen tuntuu haikealta, jopa vastenmieliseltä. Minusta saattaisi aika helposti saada mökkihöperön naisen, kun mitään kaipuuta sivistyksen pariin ei tuntunut tänäkään kesänä olevan. Rakastan seurata miten haikarat, kurjet ja merikotkat ovat liidelleet mökin yli. Onhan niitä kaupungissakin, mutta ei ehkä siinä määrin kuin mökillä.
Nyt pitäisi taas totutella urbaaniin ympäristöön, ihmisiin ja siihen, että joutuu käyttämään muutakin kuin kesämekkoa ja varvastossuja. Siihen, ettei pääse aamulla mereen uimaan. Suihkuun, joka on jotakin muuta kuin ämpäri. Niin ja siihen, että lapset ovat päivät poissa. Huomisesta eteenpäin pyykkikone käy vuorotta, tavarat löytävät taas paikkansa ja arki palautuu uomiinsa.
Joka kesä samanlainen huomio, mihin ihmeeseen tätä tavaramäärää tarvitsee kun niin pienellä tulee mökillä toimeen.
Energistä viikonalkua, sitä todellakin tarvitaan!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
