En kuulkaa muista koska olisin ollut näin pahan sisustusinnostuksen vallassa. Ehkä edellisen kerran kun taloa rakennettiin 11 vuotta sitten. Tähän samaan innostukseeen kuuluu myös tyhjentäminen ja vähän muutakin. Lasten pieneksi menneet vaatteet, vanhat lelut, varaston lajittelu, toisen varaston lajittelu, pihan kunnostus, aidan tekeminen, talon maalaus, kukkien istututus, vadelmien istutus. Juu, homma lähtee käsistä ihan just ja Isolla Murulla menee hermot kun kyselen kaikesta. Ihan kuin jokin järkyttävä pesänrakennusvietti olisi iskenyt – en ole, ihana turha luulo.
Ehkä siirryn myös sisätilojen tuunaukseen kunhan saan ensin suuret tyhjennykset tehtyä. Olen rakastunut syksyn kuvastoissa näkyvään vihreään ja tietysti samettiin. Haaveilen vihreästä samettinojatuolista, enkä ole ennen edes tykännyt vihreästä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Viime syksyisellä Pariisin matkalla on vaikutusta asiaan, mutta ihan senkään piikkiin en voi kaikkea laittaa.
Mistään pikkusiivouksesta ei siis ole kysymys, mutta ehkä tässä samalla tulee siivottua päätä kuten isoissa siivouksissa yleensä on tapana. Tällä hetkellä kaaos ja tavaroiden liiallinen määrä on täysin verrannollinen pääni epäjärjestykseen. Tosin en tiedä saanko pääkoppaani enää koskaan järjestykseen…
Lisäksi olen rakastunut taas keittokirjoihin. Miten ihanaa on etsiä keittokirjasta joku taivaallinen resepti, levittää kirja keittiön pöydälle ja alkaa kokkaamaan. En kai saisi ruokabloggarina sanoa, etten tykkään lainkaan niin paljon katsoa reseptiä padistä ja kokata, mutta sanon kuitenkin. Kirjat on vaan niin parhaita. Älkää silti hylätkö reseptejäni.
Vinksahdus on siis vauhdissa, mitäköhän muuta tässä vielä keksii kun oikein pääsee vauhtiin? Kutkuttava ajatus! Miksi luumut kuvassa? No nekin pitää kerätä pois ja niitä on aivan järisyttävän paljon. Kuvamateriaalia vinksahduksesta heti kun pahin on ohi.
Miten siellä ruudun toisella puolen, ovatko syksyn ensi tuulet aiheuttaneet vinksahduksia?
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
4 comments
Ihanan innostava teksti! Kesä tuli oltua pihalla ja omaa pihakeittiö/olohuonetta rakennettaessa, nyt on aika pikkuhiljaa siirtyä sisätiloihin. Jotain kivaa syksyväriä on kyllä saatava meidän merelliseen olohuoneeseemme! Ja se suursiivous, tuntuu että sitä myytävää olisi taas vaikka kuinka!
Kiitos, jokavuotinen inventointi olisi hyvä juttu, mutta not gonna happen – ajatus kuitenkin on tärkein, vai miten se menikään? 😉
Olen opiskellut sisustusuunnittelua, mutta olen nykyisin maailman laiskin sisustaja. Viime vuonna hankittiin uusi matto, ensi vuoden projekti voisi olla uusi sohva loppuunajetun tilalle. Tosin kun kotin on kerroksellisesti sisutettu ja kalusteet ovat 1800-luvulta tähän päivään, ei sisustusta tarvitse kerralla uusiakaan. Pikkutavaroista voisin ennemminkin hankkiutua eroon kuin hankkia uusia.
Keittokirjoista innostun uudestaan aina syksyn edetessä, niitäkään ei tosin tarvitse varsinaisesti lisää. Jossain vaiheessa myin ja annoin pois 40 kpl, mutta silti keittiön hyllyssä taitaa olla 120-150 kpl inspiroimassa.
Kuulostaa aivan ihanalta 🙂 Pikkusälä on ehdottomasti pahinta ja olen samaa mieltä että siitä pitäisi päästä eroon. Muutama kaunis esine on niin paljon enemmän kuin tuhat pientä.
Olisi kiva nähdä kuvia kodistasi, onko sinulla blogissa juttua siitä?