Kun aamun voi aloittaa ihailemalla auringon nousun maalaamaa vuorta ja tuoksutellen meri-ilmaa, ei päivästä voi tulla huonoa, mutta miten vähän tiesinkään. Islannissa sellaisesta päivästä tulee täydellinen, ikimuistoinen, ainutkertainen, voimaannuttava ja lähes uskonnollinen. Mikään ylisanoista ei riitä kertomaan miten valtavan vaikutuksen Pohjois-Islanti jätti minuun.
Hotelli Siglonaamiainen oli kauniisti katettu ja rauhallinen aamiaishuone antoi hienostuneen alun aamulle. Myös ensimmäinen Skyr tuli nautittua. Makeaa, sanoisin jälkiruoaksi sopivaa, mutta hyvää. Maistamani oli makeutettu versio. Islantilainen Skyr on valmistettu alkuperäisellä islantilaisella skyrhapatteella noudattaen yli 1100 vuotta vanhaa reseptiä. Tämä proteiinipitoinen ja luontaisesti rasvaton tuote on löytänyt paikkansa myös suomalaisten kauppojen hyllyltä ja meidänkin jääkaapista.
Ensimmäisenä kohteena oli Dalvik ja Arctic Sea Toursin järjestämä valassafari. Teen tästä safarista oman juttunsa koska se oli niin upea kokemus ja koska valokuvia on paljon. Linkkaan sen myös myöhemmin tähän, mutta yksi kuva on pakko laittaa jo nyt.
Valassafarilta siirryimme eksoottisten kokemusten pariin eli paikkaan nimeltä Ekta fiskur– Baccalá Bar. Lyhyt oppimäärä kalan perkaukseen ja Kæstur hákarl eli mädätettyä haita. Kerrankin olen kiitollinen, että otin brennivín snapsin vastaan ennenkuin haistoin ja maistoin ammoniakkipommilta tuoksuvaa mädätettyä haita. Kalaa on pidetty haudattuna vähintään 3 kuukautta ja sen jälkeen kuminen kala pestään ja kuutioidaan ja nautitaan runsaiden snapsien kera. Skål!
Saman omistajan hallussa oleva Baccala Bar on ravintola, josta saa perinteisiä kalaruokia. Ehdottomasti käymisen arvoinen.
Tiesittekö, että on olemassa olutkylpylöitä, no minä en tiennyt. Olen kuullut vain samppanjakylyvyistä, mutta olut tekee iholle erityisen hyvää. Uhrauduin testaukseen Björbödin kylpylässä ja eihän se hassumpaa ole, kun ammeen vieressä on oma oluthana, josta saa kylmää olutta ja oluen kanssa voi makoilla lämpimässä oluessa. Tässä kylpylässä mieheni viihtyisi. Ammeeseen mahtuisi kaksikin jos haluaa lähteä parisuhdelomalla olutkylpyyn. Tämäkin kylpylä sijaitsi meren rannlla, kuten lähes kaikki Islannissa.
Rentouttavien kokemusten jälkeen siirryimme pärskeiden äärelle – Goðafoss on 30 metriä leveä ja pudotusta tulee 12 metriä. Mykistävä näky. Tämä sai jälleen miettimään Islannin syvintä olemusta. Rauhallisia pikkukaupunkeja, hiljaisuutta ja millaisten järjettömien voimien keskellä nämä ihmiset saavat ja välillä taas joutuvat elämään. Omalla tavalla vastakohtien maa ja upea sellainen. Tulipa vesi putouksista tai oli merenä edessäni, mutta se on aina yhtä vaikuttavaa, mykistävää ja inspiroivaa.
 | ||
| Kuvassa matkabloggari Veera Bianca, jolla on aivan upeita matkajuttuja | |
| Kuvassa matkabloggari Veera Bianca, jolla on aivan upeita matkajuttuja |
 |
 |
| Kuva: Veera Bianca |
Seuraavaksi matkasimme bussin kyydissä Husavikiin ja Adventures in Húsavík´in toimistolle tai ehkä varikko on oikea sana. Edessä oli kiihdyttämistä ja kovaa menoa. Pääni oli hieman heikkovointinen valassafarin veneilystä, joten lähdin suosiolla kyyditettäväksi. Kyyti oli poukkoilevaa, mutta raikas ilma teki hyvää ja maisemat olivat upeita, mutta ei minusta offroad kuskia tulisi, ei edes kartturia.
Päivän viimeinen etappi oli Husavikin Whale museum jonka luurangot ja faktat täydensivät päivän valassafaria. Paljon tietoja valaista ja myös lahjoituksena saatu sinivalaan luuranko. Järkyttävää minkä kokoisia otuksia meressä elää, mutta onneksi elää – vielä. Valaissa on jotakin äärimmäistä sympaattisuutta.
Tiiviin päivän jälkeen on ihana päästä dinnerille pienen pieneen lähiöravintolaan Restaurant Salka´an. Alkupalaksi listalla oli mm. savustettua lunnia. Se äärimmäisen sympaattisen näköinen pikku hemmo, jota emme valitettavasti tavanneet matkan aikana. Islannissa arvioidaan pesivän arviolta 6-8 miljoonaa lunnia. Ne saapuvat huhtikuussa ja muuttavat syksyllä kauemmas merelle. Tunnustan, maistoin ja se maistui hyvälle.
Pää painui Fosshotel Husavikin tyynylle ja vieressä höyrysi kupillinen kuumaa kamomillateetä rauhoittamassa unia päivän kokemuksilta. Hämmentyneenä kaikesta kokemastani nukahdin syvään uneen.
Seuraavaksi kerron teille 3. päivän ohjelman ja 1. päivän ohjelmasta voitte lukea täältä.
…to be continued
Matka toteutettu yhteistyössä
Iceland Air ja Visit North Iceland kanssa
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
10 comments
Oho, on kyllä kaunista ja hurjaa samalla. Lähinnä tuo hai-juttu oli aika hurja. En tiedä olisinko uskaltanut itse tuota "herkkua" maistelemaan. Islanti on maa, jossa en ole vielä itse päässyt käymään, mutta se on haaveissa.
En tiennyt mihin ryhdyin, näin jälkikäteen en ehkä uusisi kokemusta 😉
Oi oi oi, ei ihme, että niin moni nykyään haluaa matkustaa Islantiin. Voi vitsit noita maisemia, oikeasti niiin pysäyttäviä, juuri kuin siinä rikossarjassa, jonka nimeä en nyt muista (niinkuin yleensäkin). Mahtavasti olet taltentanut upeita asioita, nähtävyyksiä, ruokia ihan kaikkea (oli pakko käydä lukemassa myös osa 1 ja 100 varmasti myös sen tulevan valassafarin). Nyt heräs kova matkakuume Islantiin! Kiitos kun jaoit nämä <3.
Mä niin toivon, että kaikki luontoa rakastavat esteetikot pääsisivät ainakin kerran elämässään käymään Islannissa. Matkakuume on aina hyvä asia 🙂
Kuulostaapa ihanalta reissulta. Ihan ehdottomasti pitää tuonne Islantiinkin vielä joskus ehtiä (ja haluaisin viedä lapset nimenomaan tuollaiselle valasretkelle)
Sitä se todellakin oli! Sama juttu, lapset pitää saada mukaan seuraavalla kerralla.
Mielenkiintoinen reissu teillä! 🙂 itselläni on myös tuo Islanti haaveissa. Ehkä vielä joku päivä. 🙂
Ehdottomasti, haaveet on tehty toteutettaviksi <3
No voi vitsit miten ihanan kuuloinen reissu teillä on ollut! Mun haave on ollut pikkutytöstä asti päästä Islantiin! Ehkä vielä jonakin päivänä <3
Iso kyllä, haaveet pitää toteuttaa ja varsinkin kun haave on vain 3,5 tunnin matkan päässä eikä toisella puolen maailmaa 🙂