Aamu valkeni Husavikissa tuulisena ja hieman harmaana. Suunnitelmissa oli luontomatkailua koko päiväksi Lake Myvatnin ympäristössä luonto-oppaan kera.
 |
| Islannin upeat luonnon kylpylät tekivät lähtemättömän vaikutuksen |
Ensimmäinen kohteemme oli Ásbyrgi, hevosenkengän muotoinen kanjoni. Maisemat salpasivat hengityksen. Kuvistakaan ei käy ilmi, miten valtavasta muodostelmasta on kysymys. Monenmoista legendaa on olemassa, mutta suosituin niistä kertoo että muodostelma on syntynyt Odinin 8-jalkaisen hevosen kavion kosketuksesta ja tottahan toki olin samaa mieltä asiasta.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Dettifoss, Euroopan voimakkain vesiputous. Dettifoss sijaitsee Jökulsárgljúfurin kansallispuistossa. Putous on Jökulsá á Fjöllum joessa, joka virtaa Vatnajökullista merelle. Putoukset ovat yli 100 metriä leveitä ja 45 metriä korkeita. Dettifossista kulkee 34km mittainen vaellusreitti kanjonissa Asbyrgiin ja matkalla voi leiriytyä Vesturdalurissa.
Tuuli navakoitui ja myrskyä oli luvassa. Saimme kokea tuulen mahtavan voiman putouksen äärellä. Tuuli oli niin kovaa, että puhelin jolla yritin ottaa videota, ei tahtonut pysyä käsissäni. Sillä hetkellä olin tyytyväinen painooni, se piti minut lujasti maassa.
Alueella oli useampi putous, kävelin paluumatkalla luonto-oppaamme kanssa katsastamassa myös nämä pienemmät putoukset kun muu ryhmämme pakeni auton suojiin tuulelta. Vain hullu valokuvaaja nainen halusi kuvata myös pienempiä putouksia. Aivan huikea paikka, toistan sanaa mykistävä, mutta kun se jälleen oli sitä. Kuvista huomaatte ihmisten koot ja sen kautta pystyy hieman hahmottamaan putouksen kokoa.
 |
| Vähän on myrskytippoja linssissä |
Jatkoimme kiehuville mutalähteille, tiedättekö sellaisia jotka sanovat blop blop blop. Lähekkäin sijaitsevat Námaskarð ja Námafjall sylkevät ja höyryävät toinen toistaan oudomman tuoksuisia ja näköisiä aineksia. Mädäntyneen kananmunan tuoksu on vallitseva, mutta senkin unohtaa kun katselee näitä kauniita höyryä puskevia lähteitä ja ympäristön upeita värejä.
 |
| Mallina matkabloggari Veera Bianca |
 |
| Ja sitten minä, parempi pysytellä vaan kameran takana. Kuva by Veera Bianca. |
Portti maapallon ja helvetin välillä – Dimmuborgir. Tällä asuvat myös Islannin Yule Lads eli 13 joulujätkää, jotka tekevät piloja ja kiusaa joulun alusaikaan. Dimmuborgir on täynnä erikoisia laavamuodostelmia, jotka antavat mielikuvitukselle siivet, riippuen mistä suunnasta muodostelmia katsoo. Islannissa oli ruska-aika ja se taikoi upeat värimaisemat mustaa vasten.
Pitäähän Islannissa kylpeä muuallakin kuin oluessa. Mývatn Nature Baths eli luonnon omat kylpylät on yksi matkan aistihuipennuksista, puhumattakaan saunasta jonka lämpö tulee maan sisältä. Vesi on sekoitus mineraaleja, silikaatteja ja geotermisiä mikro-organismeja. Hopeasormukset kannattaa jättää pukukoppiin tai väri saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen uinnin jälkeen. Upea kokemus, joka jätti ihanan raukean ja harmonisen olon.
Nälkä oli unohtunut, mutta kylpemisen jälkeen olin täysin valmis syömään vaikka lehmän. Kuin sattuman kaupalla päädyimmekin navettaan Vogafjos – the cowshed restaurant eli todellakin navettaravintola. Tosin navetta oli lasin takana, jonne pääsi silittelemään lehmiä tiettyinä kellon aikoina. Nämä olivat maitokarjaa eli lautasella niitä ei nähty. Kaikki ravintolan ruoat ovat lähiruokaa ja kaikki mitä maistoin oli äärimmäisen hyvää, erityismaininta talon omille juustoille. Ilman mitään hienostelua hyvää ruokaa. Lämmin suositus!
Yön pimeydessä pää täynnä kokemuksia ja maha täynnä hyvää ruokaa ajoimme muutaman tunnin matkan takaisin Iceland Airin Hotel Akureyriin eli samaan hotelliin mistä aloitimme matkamme. Matkan aikana oli muutama pakollinen revontulien katsominen. Täydellisessä piemeydessä ne näkyvät upeasti ja niitä on paljon.
Islanti on mystinen maa. Omalla tavallaan tuntuu kuin olisit itsekin keskellä jotakin mystistä tarinaa ja mitä tahansa voisi tapahtua. Yliluonnolliset asiat tuntuvat täällä täysin luonnolliselta. En olisi hämmentynyt vaikka ohitseni olisi suhauttanut entisaikojen lisko. Mahtaakohan maailmassa olla muita näin täydellisiä maagisia maita?
Seuraavaksi kerron teille valassafarista
Matkasta aiemmin kirjoitettua
1. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä.
2. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä
…to be continued
Matka toteutettu yhteistyössä
Iceland Air ja Visit North Iceland kanssa
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
7 comments
Joka kerta, kun mä näen kuvia ja luen juttuja Islannista, mä päätän, että tuonne on päästävä. Jospa vainen tämän puutteen saisin tänä vuonna vihdoinkin korjattua. Huh, onpa melkoiset nuo vesiputoukset.
KYLLÄ, ehdottomasti kannattaa ja nyt on ollut tosi hyviä lentotarjouksiakin koko ajan. On se niin käsittämättömän upea maa!
Toinen yhtä mystinen maa on Grönlanti. Molemmissa käyneenä -Islannissa jopa kahdesti, tosi sulla oli selkeästi monipuolisempi reissu ja laajemmat reitit – allekirjoitan kaiken sanomasi.Hinku jäi ja lähden vielä takuulla uudelleen. Ps kävitkö Thingvellirissä? Uskomaton paikka sekin.
En kestä kuinka kaipaan takaisin Islantiin!! Olimme siellä vuosi sitten mahtavan lumimyrskyn jälkeen ja reissu oli kaikinpuolin täydellinen. Seuraavaksi haluaisin sinne kuitenkin ehkä kesällä, sillä nyt lunta oli niin paljon, että vaeltelu ja muu tieltä poikkeaminen oli mahdotonta 🙂
Onpa upean näköistä! 🙂
Karun kaunista tuolla. Jotenkuten Islanti ei ole koskaan kiehtonut, vaikka ystäväni oli siellä toissa vuonna ja tykkäsi matkastaan, mutta kuvasi ovat upeat:)
Islanti on jäänyt kyllä mieleen yhtenä huikeimmista reissukohteista ikinä. Meidän matkasta on pian 2 vuotta, ja se oli semmoinen pikapyrähdys (4 päivän stopover matkalla jenkkeihin), että ollaan siitä asti puhuttu, että Islantiin on pakko päästä takaisin ja silloin 2 viikkoa on minimi, mieluummin 3. Nyt on ollut ihan huikeita lentotarjouksia, mutta tuo matkakumppanin lomattomuus tuo pieniä ongelmia useamman viikon reissuun, varsinkin kun yksi 4 viikon Uuden-Seelannin-matka on jo varattuna (ja odotukset sen suhteen ovat vähintään Islannin tasolla… <3 ).
Hassua, kun näin tuon sun "luolasta otetun" kuvan Instassa, olin ihan varma, että se oli Víkistä, sillä mulla on sieltä lähes identtinen kuva. Todellisuus löytyikin ihan toiselta puolelta saarta. Rakastan yli kaiken myös noita islantilaisia kansantaruja, joita liittyy joka kivenmurikkaan. Olen itsekin muutamista kirjoitellut, ensimmäisenä tulee mieleen kääpiöt ja syntiset nunnat! 😀