Porissa kesä jaetaan kahtia, ennen Pori Jazzia ja sen jälkeen. Sanotaan, että kaupunki kuolee jazzien jälkeen, mitä se ei todellakaan tee. Hiljenee tosin hieman kun sellaiset 100 000 ihmistä katoaa.
Tapahtumia ja tehtävää riittää ja niin ihania paikkoja, ne vain pitää löytää. Nyt kuitenkin palaan vielä hetkeksi jazztunnelmiin.
Perjantain ja lauantain festaripäivä oli täydellisen aurinkoinen, mutta torstaista viisastuneena otin mukaani untuvatakin, villapaidan, hanskat ja pipon. Vaikka päivällä tarkenee topilla ei auringon kadottua mikään vaate ole liikaa. Kuten epäilinkin, näillä jazzeilla minulle parhaat esiintyjät olivat ennen pääesiintyjiä. Liekö ikä vai mikä, mutta oikeasti rakastan istuskella Kirjurissa ihan rauhassa ja kuunnella musiikkia, auringon paisteessa chillaillen – kreisibailaus on jo tehty niin moneen kertaa, että ei vain enää jaksa (no joskus). Ehkä siksi pääesiintyjien megalomaaniset bailut eivät tänä vuonna napanneet, vaikka hyviä olivatkin. Perjantain esiintyjistä tykkäsin eniten Samm Henshaw´sta ja Rhye oli aivan loistava. Sellaista Sademaista letkeää menoa. Perjantain suosikkini ja koko jazzien paras, oli mielestäni Michael Kiwanuka, ihanaa sielukasta soulia. En väsy kuuntelemaan, suurimmat kiitokset ystävälleni, joka tästä vinkkasi.
Kaiken kaikkiaan Pori Jazzin kattaus oli tänä vuonna loistava. Kumpa ihmiset ymmärtäisivät miten upeaa musiikkia Kirjurinluodolla on jo ennen pääartisteja ja tulisivat jo aiemmin kuuntelemaan. Pori Jazzin Spotify -soittolista on mahtava apu tutustua artisteihin etukäteen. Toisaalta minä olen valtava musiikkifriikki ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tykkään kuunnella ajatuksella ja nauttia viiniä ehkä vähän vähemmän. Siellähän me möllötettiin Ison Murun kanssa kuin kaksi vanhaa varista tuoleilla vieretysten – miten ihanaa!
Ja miten ihanaa olikaan palata viikon hulinan jälkeen takaisin mökin täydelliseen hiljaisuuteen meren äärelle. Täällä on hyvä jatkaa jazztunnelmia Spotifyn kautta saunan jälkeen laiturilla ulapalle tuijotellen.
Mahtavaa viikonalkua!
