Rakkauskirje

Oi Pariisi, edellinen tapaamisemme oli ikimuistoinen ja niin oli tämäkin. Ihania ruokia ja kauniita kuvia, edes sateinen ilma ei onnistu pilaamaan meidän suhdettamme. Se luultavasti perustuu siihen, että tapaamme kovin harvoin. Olet kovin kiireinen ja minulle se saattaisi olla liikaa, jos tapaisimme usein.

Tunnelmasi oli äärimmäisen lämmin tai ehkä se johtuu siitä, että pysyttelen pikkukujilla ja välttelen turistipaikkoja. Tällä kertaa pääsin kuitenkin näkemään myös suurimpia nähtävyyksiäsi, mutta sekin tapahtui yöllä kun muut nukkuivat. Olit kaunis!

Rakastan

… Miten harmaallakin ilmalla kahviosi näyttävät olevan tunnelmaa täynnä ja ne ovat

… miten saat ihmiset istumaan illallisella monta tuntia osterivatien äärellä

… piipahtaa juustokauppaan, toin juustojasi Suomeen saakka

… miten käytät viininpunaista ja vihreää samettia

… juoda lasillisen vin chaud´ia täydellisen pienen kirsikkamacaronsin kanssa

… ranskalaisten naisten korkeita korkoja ja huoliteltua ulkonäköä

… ranskalaisten miesten tyylitajua

… kieltäsi, joka saa polveni notkumaan

… viinejäsi

… täydellisiä suklaakauppojasi, toin suklaatasikin Suomeen

… leipomoittesi tuoksua, meinasin tuoda patonkiakin Suomeen

… yksinkertaisia aamiaisiasi, jotka kuitenkin maistuvat paremmalta kuin kokonainen buffee

… ruokiasi, jotka ovat niin täynnä makuja. Muutama säilykepurkki taisi eksyä matkatavaroihini.

… pieniä kirjakauppojasi, jotka ovat täynnä täydellisiä valokuvakirjoja ja vielä ihanampia muistikirjoja

… ruuhkiasi, joissa voin taksin takapenkiltä stalkata mitä naapuriautoissa tapahtuu

… tuoksujasi ja sitä, että löysin elämäni tuoksun luotasi (tosin en voinut ostaa sitä sen kalliin hinnan vuoksi – palaamme tähän asiaan vielä)

… kauniita kauppojasi ja täydellisiä jouluasetelmia

… hienostuneisuuttasi

Olemme kuherruskuukausivaiheessa ja olen sitä mieltä, että pidetäänkin se niin jotta viehtymys ei katoa.

Nähdään taas pian – A bientot ma cherie!

PS.

Rakastaisin sinua vieläkin enemmän, jos kertoisit miten ihmeessä pidät kansasi hoikkana tällä ihanalla ruokavaliollasi. Tämäkin asia oli jälleen kerran pohdinnassa. Jatkan tutkimustani ja ehkä seuraavalla matkalla keskityn tutkimaan ranskalaisten lautasia. Yhden ahaa-elämyksen koin kun sain elämäni täydellisimmän suklaakonvehdin, joka räjäytti suuhuni tajuttoman makupaletin. Miksi syödä isoa vähemmän täydellistä suklaakakkua kun pienellä konvehdilla saa paremman makunautinnon. Tämä olkoon ohjenuorani jouluna.

Pressimatka

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

facebook & instagram