Olin varannut illallispaikaksi Hotelli Telegraafin yhteydessä olevan Restaurant Tchaikovskyn, Tallinnaan. Tämä oli yllätys miehelleni, koko reissu oli, mutta myös tämä. Osa luksusparisuhdelomaa jollaiseksi olin matkamme nimennyt, jotta universumi auttaisi täydellisyydessä ja universumi kuunteli.
Valkoiset liinat, taiteltuja joutsenia, seinät täynnä taidetta ja klassista musiikkia. Kun sain eteeni lasillisen samppanjaa en vielä osannut odottaa mitä oli tulossa. Päädyimme ottamaan pidemmän maistelumenuun, jonka tarjoilija sanoi kestävän noin kaksi ja puoli tuntia. Me puhuimme ja nautimme ja söimme pari ylimääräistäkin annosta, keskustelimme ja nautimme vaatimattomat kuusi tuntia oven avauksesta oven sulkemiseen. Venyminen ei siis johtunut ollenkaan ravintolasta, mutta ravintola mukautui siihen täydellisesti eikä annoksia tuotu yhtään nopeammin pöytään kuin oli tarvetta. Arvostan tällaista, kun meillä kerrankin oli aikaa nauttimiseen.
Ja se ruoka. Tämä oli varmasti yksi nautinnollisimmista dinnereistä koskaan. En yhtään väheksy klassisen musiikin vaikutusta ruokailuun – suosittelen kokeilemaan. Saattaa räjäyttää tajunnan kun kaikki osuu kohdalleen. Suonette anteeksi, jos kaikki ateriasta kertovat detaljit eivät ole aivan täsmällisiä tai ovat vähän ympäripyöreitä, keskityin nauttimiseen, mutta eihän sitä nyt ihan kokonaan voi hunningolle heittäytyä, joten olihan minulla sentään kamera mukana. Pus, nyt ruokamatkalle.
Alkuun pöytään tuotiin sipulileipää ja ihania suolaisia leipätikkuja, levitteinä Virolaista voita sinapinsiemenillä ja tyrnimoussea. Tyrnimousse oli yllättävä ja hyvää. Join toisen lasillisen samppanjaa ja kuuntelin lisää klassista lähes onnesta juopuneena. Seuraavaksi pöytään kannettiin blinejä ja tarjoilijan suosituksesta rohkaisin mieleni kokeilemaan Beluga vodkaa niiden kanssa. Onhan se pehmeää ja hyvää ja sopii blinien ja mädin kanssa, mutta olen samppanjatyttö.
Blinien jälkeen vasikanliha tartar Gruyerejuustolla ja pikkelöidyillä kasviksilla ehkä elämäni paras tartar ja makujen sulaminen yhteen…
Seuraavaksi konsentroitunut äyriäisistä tehty tomaattikeitto, jonka yllätys solahti kurkustani alas vikkelästi ja salakavalasti, osterihan se siellä oli.
Seuraavaksi parsaa kolmella eri tavalla, hummeria, savustettua ankanmunahyytelöä. Maut soivat yhtä hyvin yhteen kuin taustalla soivat viulut. Tässä vaiheessa mietin, että miten hienoa olisikaan yhdistää konsertteihin ruoat tai että toisi konsertit ravintoloihin ja sovittaisi ne ruokiin.
Kun Westside Storyn Maria soi, tuotiin meille aistien puhdistus. Paikallista piparminttu-omena jäädykettä. Samalla myös ruoansulatus sai vauhdistusta, joka varmaankin tuli tarpeen näin jälkikäteen ajateltuna.
Seuraavaksi black agnusta, tryffeli-perunapyreetä ja madeirakastiketta. Voi taivas, miten hyvää ja syviä makuja. Tässä vaiheessa joudun luovuttamaan annoksesta osan toiselle puolelle pöytää, olen täynnä ja oloni on niin hyvä.
Seuraavaksi tarjoilija kysäisee, jos haluaisimme maistaa myös juustoja. Minähän en juustoista kieltäydy, unohdin että olin jo ollut täynnä. Homejuustoa ja vuohenjuustoa Ranskasta, Tarton parmesania, hedelmäleipää ja lakkaa pinjansiemenillä. Kokeilimme juustojen kanssa raparperiviiniä Ranskasta, tosin itävaltalainen toimi juustojen kanssa paremmin, mutta vähintäänkin mielenkiintoinen tuttavuus.
Ravintola on meitä lukuun ottamatta tyhjentynyt ja me vain jatkoimme. Jälkiruoaksi rapaperperi chiboust cream vadelmilla ja samppanjahyytelöllä. Ei liian makea vaan juuri täydellinen combo pehmeyttä, kermaisuutta, kirpeyttä ja marengin rapeutta. Eikä siinä kaikki, kahvin kanssa tarjoiltiin vielä muutama konvehti ja grappaa tai konjakkia. Vaikka olen samppanjatyttö, niin jostakin syystä myös grappalover ja tämä oli hyvää.
Otimme ruoan kanssa viinipaketin, mutta näin laajan menun kanssa olisin pärjännyt ehdottomasti puolikkaalla, joten nyt viiniä jäi aika runsaastikin lasiin. Ravintolan viinilista on valtava ja viinien valinta ruokiin oli onnistunut, kaikki maut sopivat toisiinsa. Eri rypäleille oli valittu omat lasinsa.
Se mikä on musiikin arvo tässä paletissa en osaa sanoa, mutta kun yksi aistinautinto lisätään sillä on aivan varmasti merkitystä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Samalla en voi olla ihmettelemättä, miten vähän ravintolat panostavat musiikkiin ja tiedostavat sen merkityksen ruokailun aikana.
Ravintolalla on näin kesäaikaan myös terassi, joka ei ole niin virallinen. Ravintola Tchaikovskyyn suosittelen pukeutumaan siististi ja tekemään pöytävarauksen.
Seuraavaksi haluan ehdottomasti kokeilla tämän paikan Hotelli Telegraafin, se ei voi olla kuin huikea. Tiedättekö kun kaikki on täysin kohdillaan – no nyt oli!
Juuri sopivassa hiprakassa ja niin täydellisen onnellisina siirryimme hotellille, josta kerron teille seuraavaksi.
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
5 comments
Miten kaunis tunnelma. Jäin miettimään tuota kokonaisuutta ja niin se on, että kun kaikki on kohdillaan siitä tulee koko elämän yksi muistorikkaimmista hetkistä, jotka säilyy.
Tämä on useamman kerran ollut mielessä kun hyvää ravintolaa etsii!
Heh, me käveltiin tänne kerran lounasaikana sisään sortsivarustuksessa tietämättä yhtään millaisesta paikasta on kyse. Auliisti palvelivat silti, vaikka meidän poppoolla olikin melkoisen alipukeutunut olo. Jossain toisaalla olisi käännytetty ovelta, mutta sillä kerralla taisimme olla ainoat asiakkaat. Tykkäsin kyllä!
Ooh, kiva tunnelma kuvissa. Olisi kiva käydä täällä seuraavalla reissulla.
-Heidi K.
Mä olen vain asunut Telegraafissa ja nauttinut aamiaisen, joka sekin oli todella mainio, kuten koko hotelli.