Saariston lapset

Lasten koulu on vihdoinkin loppu ja toiselta ala-aste ohi. En selvinnyt kuivin silmin, mutta en sitä odottanutkaan, edes poikani ei odottanut – tuntee äitinsä. Pakkasimme kassit heti juhlan jälkeen ja kiisimme täyden auton kanssa mökkimaisemiin. Kiljusten perheen meininkiä, kun kaikki pakkaavat mitä sattuu eikä kukaan koordinoi.  Sanotaanko vaikka, että paljon jäi, mutta ei se mitään haitannut.

Tuntuu kuin omakin loma olisi alkanut, kun lapsia ei tarvitse patistaa läksyjen tekoon ja kouluherätyksiin. Elämä on aika lailla kevyempää. Tänään oli lasten eka lomapäivä ja aamun aurinko lupaili lämmintä. Yöllä lämpötila kävi 4 asteessa, joten ei täällä ihan hellettä ole, tarkenin sentään fleecen kanssa ulkona aamiaisella. Saimme kylvettyä osan yrteistä ja istutettua kukkamukuloita. Päätimme lasten kanssa perustaa mansikkamaan ja ensi vuodeksi hommaamme kasvihuoneen. Tytär haluaa oman kukkapenkin ja se hänelle suotakoot. Huomenna lähdemme multaostoksille ja hommaamaan lisää kukkia. Varsinaisia hortonomeja koko sakki tai ehkä wannabe sellaisia. Yksi tosin hakkasi halkoja koko päivän ja Hippu piti tuijotuskilpailua kalojen kanssa laiturin alla.

Elämä saaristossa on leppoisaa. Ei meikkiä, mökkikuteissa, iltapesut saunassa ja uimaan joka päivä suhteellisen raikkaalta tuntuvaan veteen ja siinä välillä joutsenpariskunnan tarkkailua. Ilmalämpöpumppu pitää mökin lämpimänä, ilman sitä saattaisi tulla todella kylmä ja siitäkin huolimatta mökin nurkan ovat jäiset. Tyynyni oli nojautuneena nurkkaan ja satuin yöllä kääntämään sitä, olo oli hetken kumman virkeä. Lintujen laulu kuuluu ohuiden seinien läpi ja kurkien huudot kaikuvat lahdella. Kaikkien parasta on tunne, että koko kesä on edessä ja lämpökin ehkä tulee jossakin vaiheessa. Jos ei tule, niin pakkaan matkalaukun aika nopealla vauhdille ja nappaan äkkilähdön jonnekin lämpimämpään. Nyt elän vielä toivossa.

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana viikonloppu!