Sairaalassa – på sjukhuset

Tarkoitukseni oli eilen kirjoittaa Järvsöbackenin rinteistä, jotka muuten ovat upeat, mutta sielläkään ei mene aina suunnitellusti. Vietimme upean päivän lasketellen ja illalla kävimme vielä iltarinteessä. Sieltä siirryimmekin suoraan Ljusdalin sairaalaan lääkärin tarkistettavaksi ja sieltä ambulanssilla Hudiksvallin sairaalaan röntgeniin. Pienin Muruista kaatui ja löi päänsä. Rinne ei ollut liian vaikea ja kaatuminen ei tällä kertaa edes näyttänyt pahalta, mutta sitähän se oli. Onneksi oli kypärä ja selkäpanssari, mitäköhän olisi tapahtunut ilman niitä.

Siinä omatkin aivot tekivät uudelleenjärjestelyjä monen asian suhteen, kun pieni makasi ambulanssissa sairaalavuoteeseen kiinni sidottuna pää tuettuna.

Onko oikeasti mitään tärkeämpää kuin nämä Pienet Murut, jotka on annettu vain hetkeksi lainaan. Niille pitäisi osata rakentaa sellainen nuoruus, joka kantaisi ja antaisi eväät elämään. Miten helposti sitä unohtaa aina välillä tämän. Sitä uppoaa tietokoneelle, kun pieni kauniisti pyytää pelaamaan tai tekemään askarteluja. Muutaman vuoden kuluttua heillä on jo aivan muut suunnitelmat kuin vanhempien kanssa pelaaminen. Ehkä tämä oli herätyksen paikka, ehkä osa tämän tarinan opetusta on siinä.

Veli lupasi hakea tänään Järvzoon kaupasta sen suurisilmäisen pöllön, jota systeri katseli siellä käydessämme. Huomasi kuulemma ekan kerran, miten kamalaa tappelukaverin puuttuminen on ja taisi siinä muutama iso kyynelkin vierähtää yhdeltä jos toiseltakin.

Röntgenistä ei luojan kiitos löytynyt mitään. Aivotärähdys on kuitenkin ollut niin raju, että majapaikaksi jäi sairaala. Toivottavasti tästä selvitään säikähdyksellä!

Matkamme on toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa, mutta sairaalat eivät olleet sovittuja eivätkä suositeltuja tutustumiskohteita…