Aurinko paistaa täysillä ja vaikka tuuli vihmookin hyvillä lukemilla on rinteessä ollut hauskaa. Keskiviikkona gondolivaunut ulkoilivat jälleen. Pääsimme huipulle ja kokeilemaan länsirinteen pitkiä laskuja. Edellisen illan lumisade oli tuonut lunta rinteisiin. Tuumailin tiistaina blogissa, että miksi laskeminen on alkanut jännittämään eikä siihen enää uskalla heittäytyä täysillä. Eilen keksin selityksen. Lapset ovat jo niin isoja, ettei minun tarvitse jännittää heidän laskujensa puolesta. Joudun siis keskittymään omiin laskuihini ja toteteamaan, että viikko vuodessa on liian vähän. Määrää pitää lisätä.
Sport Resort Ylläksellä on Suomen suurimmat gondolit. Gondolilla voi käydä tutustumassa Ylläksen huipulle myös ilman suksia. Onneksi huipulta pääsee alas monentasoisia reittejä pitkin eli suosittelen suksien mukaan ottamista.
Kuva on tiistailta, kun lumisade oli hieman peittänyt aurinkoa |
Hissialueen oikeasta reunasta löytyy lasten oma Ylläs Kids-alue, jossa lapset pääsevät ilmaiseksi mattohissiin. Mattohissistä pääsee pulkkamäkeen. Lasten sisäleikkipaikka Peikonpesä sijaitsee alueen vieressä. Peikonpesästä kirjoittelinkin blogiin pari vuotta sitten.
Lastenmaa on Perhehissin vieressä. Lastenmaassa on ratoja, pomppuja ja kurveja, joissa lapset voivat harjoitella itsekseen. Hieman taitavammille lapsille löytyy Sporttihissiltä Mountain Dew Junior Park. Mountain Dew Junior Parkissa on jo vaativammat hyppyrit ja reilit.
Sporttihissin toisella puolella sijaitseva Ylläs Park on tehty vaativimmille nuorille ja aikuisille. Isot boxit ja isommat reilit asettavat haasteita varmasti kaikille. Pikku Muru kävi kokeilemassa, en uskaltanut katsoa.
Ylärinteet ovat hyvin hoidettuja ja sopivat vauhdikkaaseen lasketteluun, mutta toki niitä pääsee hitaamminkin alas, olen kokeillut. Myös helposti rinteiden vieressä olevat offarit ovat todella suosittuja. Heti kun uutta lunta on tullut tunturiin, kuten tiistaina, oli laskettelijoita rinteiden ulkopuolellakin paljon.
Viikko 11 näyttää olevan suht´ täydellinen Ylläs aika. Laskettelijoita on jonkin verran, mutta jonoja ei missään. Kaikki hissit ja rinteet ovat auki ja todella hyvässä kunnossa. Aurinko hellii mukavasti, eikä riskejä valtaviin pakkasiin enää ole. Toki matkustaminen koulun loma-aikojen ulkopuolella käy haastavammaksi vuosi vuodelta koulutehtävien vuoksi. Tänään tuuli on niin kovaa, että suuri osa hisseistä on kiinni. Tämä päivä pyhitetään vielä tekemättä oleville koulutehtäville ja varmaankin reippaillaan kävellen ja pulkkaillen. Jos tuuli tyyntyy yritetään iltapäivällä rinteeseen. Viimeistään huomenna.
Sanoinko jo, että rakastan Lapin maisemia, valkoista lunta, puhtautta, kiireettömyyttä, värejä, aurinkoa ja revontulia. Löysin revontulille oman appsinYlläs Aurora. Sen hälyttäessä juoksemme ulos tarkkailemaan taivasta ja eilen näkyikin hienot tanssivat vihreät tulet.
“Mystiset taivaan tulet
Pohjois-Suomen kansanperinteen myyttinen tulikettu oli jokaisen metsästäjän haave – tuliketun kaataja saavuttaisi kaikki: onnen, vallan ja rikkauden. Tämä tulikettu juoksenteli pitkin Lappia ja aina silloin tällöin osui hännällään hankeen tai kiveen ja lähetti taivaalle kipinöitä.
Revontuliin liittyy monenlaisia uskomuksia; Revontulet ovat kuolleiden, usein lasten tai neitsyiden sieluja, vainajat lähettävät viestejä eläville, toisille ne lupaavat kala- tai riistaonnea, terveyttä, onnea rakkaudessa ja jopa onnea lapsenteossa! ”
Nyt pitää lähteä ulos ja aurinkoon.
Ystävämme kuukkeli on taas keskiviikkona lounastamassa kanssamme kodalla. Istuu tuossa ylhäällä odottamassa leipää. |
Aiemmin kirjoitettua tänä vuonna:
https://hellanjaviinilasinvalissa.fi/2015/03/sport-resort-yllas-osa1-pelottaa.html
Aiemmin kirjoitettuja juttuja Ylläkseltä:
http://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.fi/search/label/Ylläs