Niin sitä joutuu taipumaan ruoan rakastajakin sairautensa edessä. Osasin odottaa tätä, mutta en kuitenkaan reagoinut tarpeeksi. Olen luistellut pidemmän aikaa heikoilla jäillä. Käyttäytynyt kuin olisin terve. Valitettavasti totuus on että kun suolistotautiin (colitis ulcerosa) sairastuu, siitä ei parane. Se kytee taka-alalla ja odottelee, että lipsut liikaa ja hyökkää päälle heikon hetken tullen. Yleensä juurikin heikon, koska stressi vaikuttaa tautiin paljon.
Sairastuin kun odotin toista Pikku Murua ja voitte kuvitella yhdistelmää pieni lapsi, raskaana, raskausajan diabetes, suolistotauti sekä talon rakennus. Jouduin lääkitykselle ja synnytyksen jälkeen tähystykseen, jossa tauti todettiin. Tein rankan eliminaatiodietin viikon paaston jälkeen. Jätin kaikki ruoat pois ja lisäilin pikku hiljaa takaisin etsien löytyykö joku joka ärsyttää vatsaani. Löytyihän se, helpostikin. Vehnä, ohra ja ruis. Sen jälkeen minulle tehtiin allergiatestit, jotka lisäsivät viljojen lisäksi listaan tattarin, riisin, perunan ja herneet. Aikamoinen repertuaari. Olin pitkään kokonaan ilman viljoja ja suolisto parani, ei mitään oireita. Riisiä ja perunaa en ole jättänyt pois, mutta tiedostan että olen niille allerginen raakana, mutta harvemmin niitä raakana tulee syötyä. Herneet jouduin jättämään pois vasta viime vuonna, tuoreet herneet saavat nielun kutiamaan. Lisäksi olen joutunut lisäämään allergialistalle viikunan.
Vuosien jälkeen oireettomana sitä alkaa olettamaan, että olisi terve. Kun lääkärikin sanoi 2 vuoden jälkeen, että lääkkeet voi jättää pois kun niiden vähentämisenkään jälkeen ei ole tullut oireita. Lääkäri sanoi, ettei tästä voi parantua ruoalla eli kyseessä on pakko olla virhe.
Olen joutunut jo muutaman kerran 12 vuoden aikana toteamaan, että kyseessä ei valitettavasti ole virhe. Kyllä minulla on suolistotauti, mutta pystyn pitämään sen hallinnassa ruokavaliolla. Nyt olen taas leikkinyt liian kauan tulella, syönyt viljoja ja toivonut parantumisen ihmeen tapahtuneen. Olisi niin ihanaa pystyä syömään kaikkea. Leipoa normaaleista jauhoista ilman järkyttävää säätämistä. Jälleen kerran joudun toteamaan, että joskus voi lipsua, mutta pitkään ei. Ruoka parantaa, mutta myös sairastuttaa.
Nyt jouduin tekemään päätöksen haenko lääkkeet vai yritänkö itse. Pari vuotta sitten sain rautalääkkeistä tulleen akuutin katkeamaan mehustamalla, mutta mehustin kokonaisen kuukauden. Tiedän, että lyhyemmälläkin ajalla on saatu hyviä tuloksia. Tämä vaatii valtavan niskalenkin itsestä kun on muutenkin väsynyt. Helpointa olisi hakea resepti lääkäriltä ja ottaa lääkkeet.
Pelkillä itsetehdyillä mehuilla eläminen ei ole herkkua ensimmäisten päivien aikana ainakaan minulle. Vituttaa, viluttaa, väsyttää ja nälättää. Neljäntenä päivänä yleensä helpottaa vähän. Minulla on menossa toinen päivä. Olen valmistautunut mehustamaan 2 viikkoa, toivon selviväni yhdellä, mutta en ehkä uskalla luottaa siihen, että viikon aikana olisi tapahtunut parantumista. Onnekseni minulla on tässä mieheni mukana, joten voimme yhdessä jakaa tämänkin kokemuksen niin hyvässä ja pahassa. Seurauksethan ovat vain pelkästään hyviä, mutta tie ehkä hieman kurvikas ja kivinen.
Lupaan raportoida miten hommat sujuvat ja edellisen kokonaisen kuukauden mehustusraportin laboratoriotuloksia myöten pääsette lukemaan täältä. Siitä selviää miten selviä tulokset olivat.
Pitäkää peukut pystyssä, että täällä tervehdytään. Just juotiin iltamehut kynttilänvalossa.
Tässä kuurissa kaikki mehut tehdään mehulingolla, käytetään vain juureksia, kasviksia, hedelmiä ja vähän marjoja. Kuituja ei siis syödä. Muutamassa mehussa avokado, banaanit ja marjat lisätään mehun sekaan blenderissä. Vesi, piparminttu- ja kamomillatee sekä vihreä tee ovat sallitujen listalla. Lisäksi syödään tehokkaita maitohappobakteereita ja omega 3 -kapseleita (oman valinnan mukaan). Ei mitään muuta.
Mehureseptit ovat suoraan Jason Valen SuperJuice Me -kirjasta, jossa ne on 28 päivälle. Sama juttu löytyy myös appsina.
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
2 comments
Tsemppiä!
Voimia kohtalotoverille. Itse sairastan myös kroonista suolistotulehdusta, joka on kiusannut toista kymmentä vuotta. Sain alkueliön ensin antibiooteista ja sitten alkoi alamäki. Raskausaikana 10 vuotta siten puhkesi oikein rajusti. Päivä kerrallaan, stressiä vältellen ja hyvää ruokaa vaalien.
Tsemppiä arkeen Johanna <3