This is my life

Kello kilahti soimaan 05.30, ihana päivä luvassa ihan järkyttävän aikaista heräämistä kompensoimaan. Starttasin perjantaina klo 06.30 bussilla Helsinkiin nauttimaan upeaakin upeamman Grand Champangen antimista. Kolmipäiväinen tilaisuus on vakiinnuttanut paikkansa ja suurimpien samppanjatalojen edustus olikin paikalla Helsingissä. Hatunnosto Essille ja Tarulle, he ovat luoneet huikean tapahtuman, joka noteerataan korkealle myös Ranskassa. Jos tänä vuonna ette ehtineet paikalle, kannattaa ensi vuoden tapahtuma merkitä kalenteriin jo nyt, niin upeita samppanjoita on tarjolla. Ainutlaatuinen tilaisuus päästä maistelemaan harvinaisuuksiakin. Listasin muutamia samppanjoita faceen perjantaina, jotta lauantain maistelijat saivat vinkkejä. Toivottavasti myös  instastozries tavoitti mahdollisimman monta, koska sielta saattoi bongata myös samppanjatalojen tähtien ihanan murteellista englantia. Miten ranskalaiset voivatkin puhua niin kaunista englantia?

Benoît Gouez Moët & Chandonin kellarimestari oli yksi tähtivieraista. Kuvassa Essi Avellanin haastateltavana.

Tastingin jälkeen juoksin vanhan opiskelukaverini kanssa syömään Strindbergille. Toiset laihduttavat ja toiset tankkaavat ennen cocktailtilaisuutta. Me kuuluimme jälkimmäiseen. Olin aamusella juonut vihermehun linja-autossa ja nauttinut yhden Pastiksen hodarin Grand Champagnessa eli ainoa tilaisuuteni ehtiä syömään, oli tässä välissä. Strindberg ei pettänyt ja sen ruokailun turvin selvisin kotiin saakka.

Iltasella ennen kotiin lähtöä oli vielä Taittingerin upea cocktailtilaisuus, johon myös samppanjatalon kaunis ja sydämellinen Vitalie Taittinger osallistui. Miten ranskalaiset naiset ovatkin niin luonnollisen kauniita. Suomalaisten duckface selfieitä ottavien nuorten naisten pitäisi lähteä hetkeksi Ranskaan.

Kaikkien näiden huomioiden ja samppanjan jälkeen istuskelin 4 tuntia linja-autossa miettien syntyjä syviä ja katsellen Trädgårdstider -ohjelmaa. Perjantaipäivä oli upea ja ehdottomasti 8 tunnin bussissa istumisen arvoista. Olin kotona klo 00.00.

Olen kokenut huonoa omaatuntoa joutuessani kieltäytymään suurimmasta osasta tapahtumia, mutta 8 tunnin matkustaminen muutaman tunnin tapahtuman vuoksi on usein liikaa.

Nyt vasta monen vuoden jälkeen alan olla sinut asian kanssa. Käyn kun pääsen ja olen äärimmäisen iloinen siitä, että minua edelleenkin kutsutaan. Sähköpostini pursuaa toinen toistaan ihanampia tilaisuuksia, avajaisia, tastingejä, ravintolaruokailuja ja niin paljon kaikkea muuta kivaa, joihin on oikeastaan aivan mahdotonta lähteä, jos ei asu Helsingissä. Muuttaisinko sen vuoksi, en ikinä!

En olisi onnellinen juostessani tilaisuudesta toiseen vaan ylikuormittuisin, tunnen itseni hyvin. Lisäksi ne hotellit joissa nukun hyvin, ovat todella vähissä. Kun totta puhutaan, niin mielummin matkustan 8 tunnissa jonnekin aivan muualle kuin Helsinkiin, vaikka kaupungista tykkääkin. Nyt kun Porista taas lennetään sekä Helsinkiin että Tukholmaan on lähteminen pidemmälle Tukholman kautta niin paljon helpompaa.

Olen onnekas kun saan nauttia molemmista puolista, silloin kun haluan – onnekas myös koska ymmärrän, että jatkuva pörrääminen ei ole enää minua varten. Jotenkin olen vasta nyt myös tajunnut, että eiväthän kaikki lukijanikaan välttämättä ole niin kiinnostuneita jokaisesta Helsinkiin aukeavasta ravintolasta ja tapahtumasta (toivottavasti). Lupaan kuitenkin edelleen matkakertomuksia, mutta sellaisia meidän perheen juttuja, aitoja tarinoita matkoilta. Nyt kun lapset ovat jo vähän vanhempia, niin ehkä pääsemme mieheni kanssa matkustamaan enemmän myös kahdestaan – tykkäisin ja haluaisin.

Olen onnellinen täällä Porissa, jossa elämä soljuu omalla painollaan eteenpäin. Täällä ravintolaskene ei usein koe suuria muutoksia, mutta tällä hetkellä uusia ravintoloita on tullut ja tulossa, useitakin. Lupaan tehdä niistä myös juttua.

Minulle suuren onnen tuo kun istuskelen mökin portailla kumisaappaat jalassa katselemassa merta, mutta lasissani saa kuitenkin olla Taittingerin samppanjaa ja patongin päällä hanhenmaksaa, briejuustoa ja dijonsinappia (jälkimmäinen oli poikani tekosia).  Näin siis vietin täydellistä äitienpäivää, mökillä merimaisemia katsellen, samppanjasta nauttien ja perheeni ympäröimänä.

PS. ennen samppanjalasillista olin joutunut keräämään kottikärryllisen kuivaa hanhenkakkaa mökkitontiltamme  😉

This is my life and I´m so happy about it !

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

facebook & instagram

SaveSave