Vuosi 2017 meni ja vihelsi mennessään. On sellainen olo, etten kerennyt junaan vaan seurasin sen menoa sivusta. Ruuhkavuosilla on suuri osa tässä, mutta myös terveysongelmilla sekä ihan arjen kipuilulla. Lasten koulunkäynti ei ole aina ihan peruskauraa. Ei tämä varsinaisesti ole ollut ruusuilla tanssimista.
Asiaa helpottaa, kun on joku, kenen kanssa näitä asioita selvittää ja jakaa, joku jonka kainalossa voi niiskuttaa huonon hetken tullen, eikä tarvi olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Olen onneksi saanut tehdä ihania matkoja. Alkuvuodesta kävimme perheen kanssa Salzburgissa ja laskettelemassa, kesän teimme mökkiremppaa ja nautimme Luvian sateisesta kesästä, syksyllä haimme aurinkoa perheen kanssa Kreetalta, käväisin myös Pohjois-Islannin unohtumattomissa maisemissa ja piipahdin nopeasti Pariisissa joulun alla. Nämä laataavat akkuja ja antavat valtavan määrän inspiraatiota.
En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ensi vuonna ajattelin ruuhkavuosista huolimatta keskittyä enemmän itseni hoitamiseen. Kaiken muun hoitamisen keskellä olen päästänyt itseni sellaiseen kuntoon, että vyhdin setvimisessä saattaa mennä hetki, mutta eiköhän se selviä. Aloitan elämäntaparemontin ja haluan löytää liikkumisen ilon ja hyvänolon. Keväällä haluan olla jälleen siinä kunnossa, että jaksan juosta. Vaikka moni puhuu kehopositiivisuudesta, niin minulle ylimääräinen paino tuntuu painolta, enkä näe tässä mitään positiivista. Ylipaino vaikeuttaa liikkumista, lisää diabetesriskiä ja aiheuttaa niin paljon muitakin terveysongelmia. Olen jo sen ikäinen, että ymmärrän ylipainon vaarat ja eikä tilanteeni parane ennenkuin olen saanut painoa pois. Alkuvuodesta kevennetään reseptiikkaa, mutta mausta ei tingitä. Minulle ruoka ei tule koskaan olemaan polttoainetta vaan yksi aistinautinnoista.
Haluan myös kuvata enemmän ja muutakin kuin ruokaa. Matkoilla kuvaaminen on ollut ihanaa ja Islannin matkalla innostuin taas henkilökuvauksesta, kiitos Veeran. Niin ja tottakai haluan matkustaa paljon ja inspiroitua lisää.
Lupaan myös pyrkiä ulos kaikista näkymättömistä karsinoista, joita olen itselleni rakentanut. Uskon, että tässäkin iässä koko maailma on avoin ja kaikkea voi tehdä, kunhan tekee sitä suurella sydämellä. Tämä tulee näkymään blogissa, mitä vain voi olla luvassa ja varmasti jo alkuvuodesta tulee tapahtumaan mukavia juttuja.
Siinä on lupausta kerrakseen, mutta kun julkisesti lupaa jotakin, niin on hitokseen paljon vaikeampaa perääntyä.
Ihanaa uutta vuotta!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
4 comments
Meillä on vähän samoja fiiliksiä. Aamulla jo aloin kirjoittaa aiheesta, joka lähti siitä että yritän olla vastuullisempi, eettisempi ja syödä vähemmän lihaa. Kävin välillä töissä ja ajatukset rönsyilivät, lopputulema löytyy täältä: https://kotigourmeeta.blogspot.fi/2017/12/uuden-vuoden-lupaukseni.html
En halunnut tehdä lupauksia joita en pysty missään määrin pitämään mutta kaikki alkaa yrittämisestä, jo silloin toimin paremmin kuin edellisvuonna. 😀
Hyvä lähestymistapa ja todellakin hyvin samankaltaisia ajatuksia. Kiva nähdä miten meidän käy 😉 Eikä me mitään yritetä, nyt tehdään! Tsemppia!
Olipa kuin omasta kynästäni tuo juttu! Koen olevani fyysisestikin niin jumissa, että nyt joka aamu mietin omaa hyvinvointia ja millä askelilla vien sitä eteenpäin! Pitäisi päästä siitä ajatusjumista noiden vaihtelevien säiden suhteen, ne niin määrittävät mikä oma mieliala on. Ja inua ei vaan saa millään tuonne ulos lenkkeilemään, jos sataa tai tuulee. Ihanan energistä starttia vuodelle 2018! Tsempataanpa tässä matkalla toisiamme ; )
Meitä on siunattu ehkä maailman vaikkeimmalla asuinpaikalla, jos psyykkisesti arvioidaan. Aikamoisia kykyjä vaatii, että saa itsensä pidettyä pirteänä ja energisenä kun kesälläkään ei paista. Tosin me naiset kyllä keksitään jotakin piristävää ja energistä kun päästään iskemään päät yhteen ja kilistämään lasilliset skumppaa uudelle vuodelle. 🙂