Onko voimaharjoittelu oikea laji keski-ikäiselle minulle? Miksi liikunta tuntui aiemmin pakkopullalta? Miksi liikkumisen motivaatio katosi niin nopeasti? Voisiko kaikki olla toisin, kun löytää oikean lajin, oikean tavan syödä ja saa hyvän olon? Miten ikä vaikuttaa liikuntamuotoon ja ruokavalioon? Kannattaako valmentajan palkkaaminen? Näitä kaikkia olen joutunut miettimään.
Rakkaudesta lajiin
Muistan miten nuorempana rakastin liikkumista sen kaikissa mahdollisissa muodoissa. Toki yläasteella taisi olla lyhyt angstikausi, jolloin liikunta oli hetkeksi out. Olen ollut Tae Kwon Do´ssa, pelannut squashia, tanssinut, käynyt aerobicissä, stepissä, pilateksessa, voimaharjoittelussa, bailatinossa, perinteisessä jumpassa, joogannut, kombatissa, pumpissa, pelannut lentopalloa, pesäpalloa, hiihtänyt, lasketellut, yrittänyt juoksua ja kaikkea muuta näiden väliltä. Jäin miettimään mikä teki liikkumisen nuorena mielekkääksi? Toki olin erittäin laiha ja kovakuntoinen, joka varmasti auttoi asiaan. Pyöräilin joka paikkaan kesät talvet, mutta ei tällaisia laskettu liikunnaksi, se oli vain paikasta toiseen siirtymistä.
Joskus pitkät pohdinnat avaavat ajatuksia ja niin on käynyt nytkin. Nuorena liikunta ei tuntunut liikunnalta. En tarkoita sitä, etteikö se ollut rankkaa kuntoilua, mutta sen lisäksi se oli hauskaa, sosiaalista ja olo oli sen jälkeen loistava. Lajit olivat minulle mielekkäitä ja siksi kävin niissä. Lajit vaihtuivat iän ja elämäntilanteiden myötä, mutta aina halusin liikkua.
Jossakin vaiheessa lasten jälkeen tilanne muuttui, kuvaan tuli myös sairastelua, ruuhkavuodet, liikaa hyvänolon hakemista ruoasta. Olen kokeillut elämäntapamuutoksia, mutta tuloksetta. Ne ovat jääneet lyhyiksi ja/tai tuloksettomiksi. En syytä ihan kaikesta itseäni, olenhan yrittänyt. Luonteenlujuuteni on teräksestä. Kun ryhdyn johonkin, teen sen huolella ohjeita noudattaen. Kroppa ei ole vain vastannut muutoksiin ja välillä coachaajan osaaminen ei ole riittänyt pidemmälle. Sen jälkeen olen lannistunut.
Aloitustilanne ja analysointia
Viimeiset pari vuotta olen kävellyt päivittäin pitkiä lenkkejä, mutta kun ikää on yli 50, se ei riitä. Aikaisemmin yritin juoksemista koska minulle oli sanottu, että olo paranee kun kunto nousee ja kohta on flow-tila juostessa. Sitä paitsi juoksu näyttää hauskalta eikä ole paikkasidonnaista. Pääsin tilaan, ettei juoksu tuntunut hirveältä, mutta se tuntui edelleen pahalta. Olen nyt yrittänyt sitä niin monta kertaa, että voin jo sanoa – se ei vain ole minun juttuni.
Olen pikku hiljaa päässyt pääni sisään ja ymmärtänyt vihdoinkin, ettei pidä valita lajeja, jotka eivät tuo hyvää oloa jo treenin aikana. Minulla on luontaisesti korkea syke eli minulle korkeasykkeiset lajit tuottavat huonon olon, kun syke hakkaa korkealla pitkään. Liikuntalajeja on onneksi muitakin. Älkää käsittäkö väärin, en tarkoita etteikö liikkueessa kuuluisi hiota, sykkeen kuuluukin nousta ja välillä tuntuu aina hetkellisesti pahalta. Tottakai, jotakin tapahtuu ja kunto nousee, mutta huonon olon ei kuulu olla jatkuvaa. Se ei saa olla sellaista, että liikuntapäivänä ei halua aloittaa, koska tietää miten huono olo tulee.
Sain voimaharjoitteluun esimakua muutama vuosi sitten. Salitreenit olivat lempipäiviäni, koska ne olivat minulle “helppoja”. Helpolla tarkoitan sitä, että pystyin hengittämään ja syke nousi vain hetkellisesti pilviin. Lisäksi treenien jälkeen oli aina todella hyvä olo. Niiden lisäksi oli tappavaa hiit-treeniä, jonka toki aina tein, mutta hyvältä se ei tuntunut koskaan. Pitääkö liikunnan siis tuntua pahalta, jotta se olisi tehokasta? Mielestäni ei. Olisiko silloin pitänyt ymmärtää tehdä cardiotreenit hieman kevyemmin, olisi varmasti ja ainakin valmentajan olisi pitänyt ymmärtää.
Terveyskirjallisuus
Olen lukenut viimeisen 20 vuoden aikana hyllymetreittäin terveysaiheista kirjallisuutta omien ja lasten terveyshaasteiden vuoksi. Viimeiset 10 vuotta olen keskittynyt lukemaan pitkäikäisyyttä käsittelevää tutkimusmateriaalia ja kirjallisuutta. Näistä muutama kirja on ollut ajatusmaailmaani muuttava ja olen lukenut opukset moneen kertaan. Kun puhuin tässä alussa johdatuksesta, niin ruotsalaisen tutkivan tiedejournalistin Maria Boreliuksen kirjat olivat niitä. Kun olin lukenut kirjat useaan kertaan jäin miettimään, miksi palaan niihin aina uudelleen?
Maria Borelius - hyvinvoinnin vallankumous Maria Borelius - Bliss David Sinclair - Elinkaari
Coach Rita Catolino
Marraskuussa löysin itselleni sen oikean valmentajan, kanadalaisen Rita Catolinon. Joskus “kannattaa mennä merta edemmäs kalaan” toimi minulla. Valitsin sellaisen, joka oikeasti osaa ja elää itsekin niinkuin opettaa. Kuten aina, uskoin erittäin voimakkaaseen johdatukseen ja onneksi uskoin. Tiesin jo ottaessani häneen yhteyttä, että hänen ruokavalionsa on yhtä kuin matala-asteista tulehdusta vähentävää ruokaa. Yhteydenottoni jälkeen lähettelin bikinikuvia ja mittojani Kanadaan ja varmasti uskotte, että se oli minulle extremeä. Yhtä extremeä kuin palkata kanadalainen fitnessvalmentaja itselleni, joka oli suorastaan absurdia ja samalla niin älyttömän oikein.
Tämän saman valmentajan toimittaja Maria Borelius palkkasi itselleen vuosia sitten. En siis ole tähtäämässä bikinifitness -kisoihin, vaan haluan löytää hyvän olon terveellisen ruoan ja liikunnan kautta. Rita valmentaa myös tälläisia keski-ikäisiä. mimmejä, joilla on motivaatio kohdillaan. Pidämme yhteyttä päivittäin ja olen saanut kaiken mahdollisen tuen vaikka välimatkaa onkin. Välillä pidämme teamspalavereita. Saliohjelmaan saan aina tubelinkit, jotta näen miten liikkeet tehdään. Hänellä on vuosikymmenien kokemus treenaamisesta ja hän tietää ruoasta paljon. Italialaiset juuret takaavat rakkauden ruokaan, terveellä tavalla.
Syön enemmän kuin koskaan
Saliohjelman mukana tuli ruokavalio, koska yksi vaatimattomista tavoitteistani on pitkä elämä terveenä. Ruokavaliossani on paljon proteiinia, erittäin paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja aika paljon hiilihydraatteja. Mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia. Kaikella tähdätään pitkäaikaisiin tuloksiin, rasvanpolton toimivuuteen.
Alkuun hämmennyin syötävän ruoan määrää, koska en ole syönyt aiemmin lähellekään niin paljon kuin nyt. Kysyessäni vähennetäänkö ruoan määrää kun paino putoaa, Ritan vastaus oli hämmentävä. Ei, ruoan määrää lisätään. Koko ohjelmalla tähdätään tehokkaan rasvanpolton aktivoimiseen ja siihen, että jatkossa se toimii normaalisti. Syön siis paljon proteiinia, koska ikä ja treenaus. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän proteiinia. Lisäksi erittäin paljon kasviksia, siis todella paljon. Rasvoja ja hiilihydraatteja vaihdellen. Nälkää en ole kärsinyt, enkä sitä kestäisikään. Mitään ei punnita, vaan olen opetellut arvioimaan silmällä. Viiniäkin olen saanut nauttia halutessani sovituissa rajoissa ja pihvien kanssa se on ollut jopa suositeltavaa.
BUTTER CHICKEN (ilman naanleipää) on ollut yksi herkuistamme talven kylmyydessä. Välillä riisin kanssa ja kun hiilareita on ollut vähemmän käytössä, niin kesäkurpitsaspagetin kera. Linkki reseptiin
Pätkäpaasto
Pidän omasta halustani ja valmentajan neuvosta pätkäpaastoa, koska sen on todettu olevan terveydelle hyväksi ja olen todennut sen sopivan myös olooni. Syön illalla 17-18 aikoihin ruoan ja seuraavan kerran syön 11.30 lounaan. Sitä ennen nautin kuitenkin aamukahvit. Pätkäpaastoa pidin jo viime kesänä ja se sopi minulle erinomaisesti. Se ei varsinaisesti liity painonpudotukseen vaan enemmänkin sen vaikutuksesta pitkäikäisyyteen. Minä syön 8 tunnin aikaikkunassa myös sen aamulla väliin jätetyn aamiaisen ja sen jälkeen 16 tunnin ajan suolisto saa levätä ja solut korjata itseään.
Mitä enemmän ikää, sitä enemmän voimaharjoittelua
Joulukuun alussa 2023 aloitin voimaharjoittelun Ritan ohjelmalla, tällä kertaa sali tuli kotiin. Sali tehtiin pieneen entiseen varastohuoneeseen, mutta kaikki tarpeellinen mahtui sinne. Koska mieheni lähti projektiin mukaan analysoimme salikortin ostoa, treenimäärää ja meille helpointa vaihtoehtoa. Päädyimme tekemään muutaman investoinnin kotisaliin. Kesällä siirrämme painot maalle ja ei ole mitään tekosyitä, etteikö treenaus onnistuisi myös kesällä ilman kaupunkiin lähtöä. Aika yksinkertaisilla välineillä pääsee pitkälle, joita oli kertynyt kotiin jo ennestään. Mikä parasta, samalla innostui mies ja poikakin. Aika harvalla salilla on muuten 200 keittokirjaa, täysikorkea viinikaappi ja painotelineet, meillä on.
Rita kysyi alkuun paljonko olen valmis treenaamaan viikossa ja annoin hänelle vapaat kädet. Olen siis aloittanut salitreenillä 4 kertaa viikossa aamuni ja sen lisäksi käyn kerran viikossa astangajoogassa. Hämmentävää kyllä, alkushokin jälkeen tämä on tuntunut todella hyvältä. Ohjelmat ovat vaihtuneet kuukausittain, jotta lihasryhmät saavat impulssia uusista harjoitteista. Kaappiini on ilmestynyt erilaisia proteiinijauhe ja aminohappo purkkeja ja pusseja, jotka ovat löytäneet jo paikkansa, epäilyistäni huolimatta.
Mitä on tapahtunut 3 kuukaudessa?
Mitä sitten on tapahtunut joulukuun alun jälkeen, onhan siitä jo pian 3 kuukautta. Paino on pudonnut, oloni on kevyempi, elinvoimaisempi ja jollakin tavalla puhtaampi kuin ennen. Suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä. Odotin ja pelkäsin painonpudotusta. Terveyshaasteiden vuoksi kroppani ei ole vuosiin vastannut laihduttamiseen kuten sen kuuluisi ja pelkäsin, että näin kävisi tälläkin kertaa. Hitaasti, sahaten, mutta kuitenkin varmasti paino on pudonnut koko ajan. Tässä välissä on ollut joulua, uutta vuotta, itsenäisyyspäivää, syntymäpäiviä ja monenmoista juhlaa, joihin olen osallistunut. Se on elämää ja näin aion elää, välillä nautitaan ja sitten eletään taas normaalia hyvää elämää. Etsin nautintoja enemmän ruokamaailman ulkopuolelta, sitä kuitenkaan unohtamatta. Ruoka ei tule koskaan olemaan minulle pelkkää polttoainetta vaan haluan sen aina olevan hyvää, mutta hyvää voi tehdä niin monella tapaa.
Voimaharjoittelu on ollut mahtavaa, laitan kaiuttimesta kasariheviä soimaan ja annan palaa. Harjoittelun jälkeinen hyväolo jatkuu koko päivän. Edistymistä tapahtuu ja onnistumisen tunteita on paljon. Vain yksi pieni takapakki koko kolmen kuukauden aikana on ollut SI-nivel, jonka kiropraktikko sai hoidettua kuntoon. Panostan paljon venyttelyihin ja rullailuihin, jotta vahinkojen määrä minimoituisi.
10-vuotta seuranani ollut kolmen päivän PMS-migreeni on jäänyt pois 2 kertaa, mikä on aivan mieletöntä. PMS-oireet olivat muutenkin huomattavasti kevyemmät. Liikkuminen on tuntunut hyvältä koko ajan vaikka ohjelmat ovat tiukkoja. Ruokamielihalut ovat olleet siedettäviä, ns. ei toimenpiteitä vaativia. PMS akne on myös kadonnut.
Erittäin suuri oivallus on ollut, että koska oloni on ollut niin älyttömän hyvä kun pysyttelen “uudessa normaalissa” , en ole halunnut myöskään poiketa siitä. Välissä olleet juhlapyhät, kuten joulu, jolloin söin hyvällä omallatunnolla ihania jouluruokia, eivät parantaneet oloa vaan päinvastoin. Olen myös samalla löytänyt ruoka-aineita, jotka eivät ole sittenkään olleet niin hyvää tekeviä kuin olen kuvitellut. Olen syönyt kauraleipää aamiaiseksi monen vuoden ajan. Nyt olen huomannut sen tekevän oloni raskaaksi ja tukkoiseksi ja munakkaan toimivan paljon paremmin minulle. Tällä hetkellä osaan arvostaa kroppaani ja ymmärrän, että sen pitää saada unen lisäksi, hyvää tekevää ruokaa ja paljon liikuntaa jaksaakseen vuosikymmeniä.
Miten jatko?
En kertakaikkiaan löydä mitään moitittavaa viimeisessä 3 kuukaudessa. Nyt olen lähdössä parin viikon lomalle ja tällä viikolla käymme Ritan kanssa lomasuunnitelman läpi. Lomalla lomaillaan, mutta niin että hyvä olo säilyy, koska haluan niin!
Tällä tiellä on tarkoitus jatkaa ja painonpudotukseni jatkuu edelleen hitaasti, mutta varmasti. Matkaa on vielä ja olen onnellinen siitä matkasta. Seuraavan kolmen kuukauden jälkeen käyn laboratoriossa uusimassa samat testit, jotka tein ennen aloitustani. Näin saadaan faktaa pöytään. Sen verran voin jo sanoa, että 3 kuukaudessa mieheni kolestroliarvot olivat normalisoituneet täysin ja verenpaineet laskeneet. Terveydellisiä hyötyjä on siis nähtävissä.
Tällä jutulla haluan sanoa, että oman lajin ja sopivan coachin löytäminen on kultaakin arvokkaampaa. Palkinto on parhaimmillaan hyvä olo ja lisää terveitä elinvuosia ja onko mikään sitä arvokkaampaa?
Jatkoa on siis tulossa ja seuraavaksi alankin kirjoittelemaan teille, mitä kaikkea lukemaani olen ottanut käyttöön elämääni.
Kannattaa ottaa IG-tili seurantaan, luvassa herkullista ja terveellistä ruokaa, pitkän elämän salaisuuksia ja lisää juttua elämäntapamuutoksesta. INSTAGRAM www.instagram.com/hellanjaviinilasinvalissa
