Roikun joulussa kiinni vielä hetken. Ei jouluruoka, mutta tunnelma. En haluaisi päästää irti tunnelmasta, siinä on jotakin rauhoittavaa tai sitten se johtuu valtaisasta nokimyrkytyksestä, jonka olen saanut järjettömästä kynttilöiden poltosta. Voiko kruunukynttilöitä kulua joulun aikana 60 kappaletta? Meillä voi. Nautin valkoisten kynttilöiden hehkusta – se rauhoittaa tai sitten se tosiaan on nokimyrkytys.
Kuusi koristeltiin muutama päivä ennen joulua. Avatessani joulukoristelaatikoita muistin ostaneeni aivan jumalaisen kauniita joulupalloja viime joulun alesta Stockmannilta. Lapset ovat sen kokoisia, että uskalsin ostaa taas lasipalloja. Paitsi, meillähän on nyt koiranpentu. Käärin kauniit lasipallot takaisin laatikkoon, ehkä sitten 10 vuoden kuluttua uudelleen. Yhden lasisen otin käyttöön, riskillä – Eiffel-torni oli pakko ottaa kuuseen.
Jouluuruoat eivät meneet kuten Strömsössä. Otimme joulupöytään mukaan muutaman uuden reseptin ja Iso Muru teki ne ilman tuunauksia. Hain reseptit viime tingassa ja tällä kertaa se kostautui pahemman kerran. Kotivinkistä ottamani lohipastramin ohje kolahti niin kovasti, että heitin marinoinnin jälkeen lohen suoraan roskikseen. Valion sivuilta nappaamani waldorfinsalaatti jäi syömättä (note to myself – älä käytä juuriselleriä salaattiin, se on tunkkaista). Marinoitu punakaalikin oli aika mitättömän makuinen ja marenki jäi kiinni leivinpaperiin.
Onneksi ruokalajeja riitti, joten nälkää emme kärsineet. Tänä vuonna ruokailu oli hyvin pitkälti saman kaavan mukainen kuin viime vuonna. Poikkeuksena listaan oli Snellmannilta saatu maatiaiskinkku, joka täydensi savustettua peuranjalkaa. Kinkku oli hyvää, mutta savustettu peura vielä parempaa.
Ensi vuonna parempi onni uusien yritysten suhteen. Harvoin ruoanlaitto menee näin pahasti vihkoon. Mutta sienisalaatti maistui ekaa kertaan juuri sellaiselta kuin sen pitääkin.
Joulun ehdottomasti paras makuyhdistelmä löytyi jouluaamun aamiaiselta. Vaalea leipä, voita, hanhenmaksaa, viikunahilloa ja briejuustoa samppanja kanssa. Täydellistä!
Sen verran perinteisestä pidettiin kiinni, että kalapöytä nautittiin päivällä ja lihat illalla.
Pikku Hippuli on toiminut personal trainerinä ja lenkkeilyttänyt minua uskollisesti joka päivä. Kertaakaan en ole syönyt itseäni täyteen, suklaaseen en ole koskenut ja silti olen ollut jatkuvasti ähky, ehkä jonkinmoinen jouluhäiriö ruoansulatuksessa. Joka tapauksessa Hipun lenkitys on tehnyt hyvää – molemmille.
Lomamoodi on vielä muutaman päivän päällä. Toivotaan upeita ulkoilukelejä. Uusi vuosi vaihtuu meillä rauhalliseen tapaan lasten, ystävien ja koirulin kanssa kotosalla. Jos vaikka ruoat onnistuisivat tällä kertaa paremmin.
5 comments
Itse toteutin tänäkin vuonna äitini reseptiä Waldorfin salaattiin, juurikin varsiselleriä, niin pysyy mukavan raikkaana. Monenlaisten "suoritusjoulujen" jälkeen löysin parhaan joulumielen tänä vuonna kun tehtiin kaikki vain meille kahdelle aikuiselle ja sukulaiskierros hoidettiin jo ennen joulunpyhiä. Onko teillä tuo peuranjalka itse metsästetty vai hankittu jostain? Edelleenkään en ole possun suurin fani, joten joku uusi hitti joulupöytään voisi olla paikallaan.
Meillä oli molempia sekä juuri- että varsiselleriä ja ikinä en enää laita juuriselleriä mukaan. Peuranjalka on usein itse metsästetty, mutta tällä kertaa ostettu. Kysäise paikalliselta metsästysseuralta, jos myisivät jalkaa. Jos pakastustila riittää, niin laita sinne odottamaan ensi joulua. Ennen joulua etsit sopivan savustamon ja joulujalka on valmis 🙂
Saaristolaisleipäni jäivät raaoiksi, Inkiväärisilakkarullien ohjeessa täytyi olla jotain pielessä? ja kälyn sienisalaatti oli vahingossa syömäkelvottoman suolaista. Vastapainoksi äiti oli erehdyksessä laittanut kotikaljaan lisää sokeria…
Mutta ihanaa oli monta muuta herkkua!
Kiitos Nanna!!!! Ihana kuulla, ettei kaikilla muillakaan mene kuin Strömsössä.
Hei, olen Sinun blogin suuri fani. Saisinko pyytää sienisalaatin reseptiä?