Mitä vuosi 2016 oli minulle?
Aivan huikeita matkoja. Viisi viikkoa joulun ja uuden vuoden aikaan kauniin Thaimaan auringon alla teki lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme ja olisin koska tahansa valmis toteuttamaan tällaisen matkan uudelleen, kunhan vain aikataulut/rahatilanne sallisivat sen. Thaimaa on rakas. Tällä matkalla oli oma tarkoituksensa ja se selviää teille tämän vuoden aikana.
Hiihtoloman vietettiin Ylläksellä, mutta influenssa kaatoi Pikku Murun sängyn pohjalle ja omat laskuni jäivät yhteen päivään sen vuoksi. Aina ei onni suosi. Onneksi tämä vuosi oli kuitenkin matkojen suhteen onnistuneempi kuin edellinen, joka lähenteli luokkaa katastrofi sairaalareissuineen.
Pääsiäisenä Chile vei sydämeni ja meririippuvaisena jouduin myöntämään, että voin sittenkin matkustaa kohteeseen, jossa meri ei ole näkyvissä koko ajan. Chilen Atacaman alue jätti mieleeni kuvat, joita en koskaan unohda ja polttavan halun lähteä kiertämään kohteita, joista en ollut koskaan aiemmin osannut uneksiakaan. Enpä olisi muutama vuosi uskonut, että pääsen käymään Chilessä. Chilen viinitilavierailut ja tilojen tarinat synnyttivät idean. Saattaapi olla, että aloitan tänä vuonna idean toteutuksen.
Vapun vietimme Ylläksellä lasten lasketteluleirin tiimoilta. Erilainen vappu ja todella hieno sellainen. Ylläs on kaunis aina, oli ihana olla rinteessä kevään auringonpaisteessa.
Toukokuussa sain opiskeluni päätökseen ja valokuvaajan paperit taskuun. Elämäni ensimmäinen koulu, jota olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Miten mahtavaa onkaan opiskella asiaa, josta tykkään hullunlailla. Ei tuntunut koululta vaan upealta mahdollisuudelta saada toteuttaa omaa unelmaansa.
Kesän saimme viettää Luvian saaristossa. Mökille vedettiin vesi sisälle ja sen myötä saimme keittiöön vesipisteen ja sisävessan. Aika iso juttua, kun asustelee mökillä useamman kuukauden. Olen ikionnellinen siitä, että pystymme viettämään mökillä kesän. Meren läheisyys tekee hyvää koko perheelle.
Terveydelliset ongelmani eivät ole antaneet periksi ja syksyllä tilanne oli pahimmillaan. Uskoni lääkärikuntaan horjui pahasti ja ymmärsin, että Suomessakin potilas voidaan jättää oman onnensa nojaan ja kohautella olkapäitä. Se, että olen ottanut yrittäjän sairauskuluvakuutuksen on pelastukseni ja sen turvin olen voinut etsiä lääkäriä joka auttaa. Valitettavasti tilanne ei ole vielä selvillä, mutta ehkä tämän vuoden aikana asiat selviävät. Uskon ja toivon niin.
Vuoden viimeinen matka tehtiin marraskuussa Viron Tallinnaan, jossa en ole pitkään aikaan käynyt ja jossa lapset eivät olleet käyneet koskaan ennen. Ensi kesänä lähdemme pidemmäksi aikaa kiertelemään sinne. Olin unohtanut miten rustiikkisen kaunis Tallinna on ja miten upeita ravintoloita siellä on.
Ihana joulun aika, jonka saimme viettää yhdessä sukulaisten kanssa kotona. Edellisen Thaimaassa vietetyn joulun kautta ymmärsin, että lumeton joulu ei olekaan major ongelma. Lisää valoja ja kynttilöitä takasi joulufiiliksen.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli upea, jos terveydellisiä haasteita ei lasketa. Olen kuvannut todella paljon ja tänä vuonna kuvaan vieläkin enemmän. Kotistudion suunnitelma on pikku hiljaa hahmottunut ja toteutus alkaa tammikuun loppupuolella. Ensin pitää tehdä vuoden ensimmäinen matka kauniiseen Itävaltaan ja Alppien syleilyssä miettiä mitä tältä vuodelta haluaa.
Blogini vuosi 2016 oli historian hiljaisin ja syksyllä mietin pitkään jatkanko sitä enää ollenkaan. Kun ei ole paloa, ovat tulokset sen mukaisia. Palasin mielessäni blogin alkuaikoihin ja mietin miksi aloin sitä alunperin kirjoittamaan. Alkujaan blogissa oli sisustusjuttuja, ruokaa, viinejä, matkailua ja kaikkea mikä oli minua. Jotenkin blogini kategorisoitui ruokablogeihin ja sen myötä ruokajutut valtasivat lisää tilaa. Luultavasti blogi palaa tänä vuonna juurilleen ja tulee olemaan ruoka- ja viinipainotteinen lifestyleblogi. Haluan kirjoittaa niistä asioista, joista pidän. Ehdottomasti ruoka on iso asia, mutta on niin paljon muutakin. Blogimaailman muuttuessa enemmän ammattimaiseen suuntaan on suuri osa blogeista kadottanut identiteettinsä. Ainakin minä seuraan sellaisia blogeja, joissa kirjoittajan persoonallisuus näkyy ja kuuluu. Tuntuu, että omanikin on ollut kadoksissa, mutta toivottavasti se tänä vuonna löytyy takaisin.
Ilman lukijoita blogia on turha kirjoittaa ja toivon, että te olette siellä tänäkin vuonna. Olisi mukava kuulla ajatuksianne ja varsinkin nyt haluaisin tietää, mitä te haluatte lukea blogistani? Millaisia juttuja kaipaatte? Onko joku tietty aihe mistä haluaisitte lukea? Mihin suuntaan haluaisitte blogini kehittyvän? Se on varmaa, että kuvia tulee olemman enemmän.
Ihanaa, että olette olemassa – upeaa uutta vuotta 2017. Toivotaan, että tulee olemaan hyvä meille!
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
Follow, what´s happening between a stove and a wine glass
20 comments
Ihana teksti ja vielä ihanammat kuvat, mieleni jo siirtyi Chileen ja kaikkiin muihin must to see -paikkoin. Terveydelliset haasteet ovat raskaita, niiden kanssa täälläkin painitaan. Blogin pito taas vaatii välillä hengähdysaikaa ja sitten taas uudella riemulla eteenpäin. Kaikkea hyvää uuteen vuoteen, antakoon se sinulle kaiken sen minkä tarvitset.
Kiitos <3 Niinhän se tuntuu olevan, välillä on pakko vetää henkeä ja miettiä mitä on tekemässä tai fiilis katoaa. Kaikkea uutta ja upeaa myös sinulle. Toivottavasti pian nähdään, jotta voidaan parantaa maailmaa 🙂
Mä tykkään sun blogista just siksi, että se on sun näköinen. 🙂 juttu voi olla Chilestä tai ruuasta tai valokuvauksesta, mutta niitä on aina kiva lukea. 🙂
Kiitos Tiia <3 Ehkä väliväsymiset ovat vain normaaleja etappeja.
Ihanat kuvat!
Blogimaailma on muuttunut, se on totta. Mutta minusta blogeissa näkyy edelleen upeasti persoonallisuus – tai sitten vain seuraan sellaisia blogeja 🙂
Olet aivan oikeassa, että persoonallisuus näkyy edelleen suuressa osassa (niitä minäkin luen :)) Valitettavan monesta se on kuitenkin muutaman vuoden sisällä kadonnut ja korvaantunut pakonomaisella kirjoittamisella ja kaupallisuudella. Ehkä nämä pysähtymiset tekevät hyvää 🙂
Niin kauniita kuvia Johanna! Ja niin hirmuisen hienoja matkoja on vuoteenne mahtunut!
Itsekin haaveilen jonkunlaisen valokuvauskoulun käymistä, ehkä sen unelman vielä joskus toteutan. Tsemppiä sinulle terveysongelmien kanssa painimiseen, toivottavasti selviää ja olet pian taas elämäsi kunnossa <3
Kiitos ihana Hanna <3 Sulla on jo ennestään niin ihania kuvia, ettet mitään koulua tarvitse. Eiköhän nämä terveysjutut jossakin vaiheessa selviä 🙂
Toivottavasti terveyden kanssa löytyisi tasapaino! Olen saanut itsekin tapella kilpirauhaseni kanssa ja etsiä apua, nyt pidän sormet ja varpaat ristissä että hyvältä vaikuttava tilanne ottaisi asettuakseen.
Onpa kiva kuulla, että tasapaino on löytynyt. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. 🙂
Hei,
Käyn usein blogissasi etsimässä ohjeita elämän tähtihetkiin- Koskaan ne eivät tuota pettymystä. Kiitos laadukkaista ruokaohjeista ja monista nautinnollisista hetkistä! Toivon, että jaksat jatkaa!!!
Voi kiitos <3 Kyllä minä jatkan, en varmaan osaisi lopettaa. Onhan tämä ollut niin iso osa elämää jo pitkään. Sekoaisin varmaan omiin ajatuksiini ja resepteihini, jos en saisi niitä jakaa ja mihin ihmeeseen kaikki kuvatkin laittaisin 🙂
Et varmasti Johanna ole ajatuksiesi kanssa yksin. Uskon että pitkään bloganneet käyvät tätä pään sisäistä keskustelua aika ajoin. Blogimaailma muuttuu, mutta myös ihminen muuttuu ajan myötä. On hyvä välillä pohtia mistä oikeasti itse nauttii ja mistä haluaa kirjoittaa, jotta kipinä taas löytyy. Ota vähän happea ja tee sitä mitä hyvältä tuntuu. Terveys nyt tietysti edellä, toivottavasti ongelmat selviävät pian <3 Hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
Kiitos Jenni <3 eiköhän tilanne tästä taas käynnisty ja ajatuksetkin ovat taas suht´ järjestyksessä, kun vielä lääkärit hoitaisivat terveyspuolen 🙂
Kauniita kuvia! Bloggaaminen antaa paljon, mutta myös ottaa! Toivottavasti löydät oman tiesi kulkea blogimaailmassa jatkossakin. Blogihan on onneksi oma "temmellyskenttä", joten voit etsiä vapaasti omaa uraasi ja blogin aihealueita! Ihanaa alkanutta vuotta, mukavia valmisteluja studion kanssa ja onnea oman tien löytämiselle myös blogimaailmassa <3 Täällä me muutkin ollaan ja seuraillaan mukana!
Kiitos Taru <3 Pitkä matka on jo kuljettuna ja eiköhän sitä edessäkin ole. Eiköhän tämä ollut sellainen hyvä "ajatustauko" 🙂
Ihania matkoja teillä on ollut. Harmi, että terveyden kanssa on haasteita. Itsekin selkääni alkusyksystä sairastaneena tajusin, miten tärkeä hyvä (ja kivuton) olo oikeasti onkaan.
Ihanaa vuotta 2017!
Tuota loppupostauksen pohdintaa käyn itsekin. Bloggaamiseen pitäisi olla niin paljon enemmän aikaa, että lopputulos olisi sellainen, kuin itse haluaisin, mutta haluanko priorisoida? Kauniita kuvia! Toivottavasti terveysongelmat helpottavat!
Huikeita matkoja olet tehnyt! Toivottavasti terveyshuolet hellittänyt tänä vuonna!
Upeita kuvia! Etelä-Amerikan maista Chile kiehtoo itseäni eniten ja olisi upea päästä paikan päälle joskus. Toivottavasti tämä vuosi tuo helpotusta terveysongelmiin!