Vuoden 2016 vuoristorata

Mitä vuosi 2016 oli minulle?

Aivan huikeita matkoja. Viisi viikkoa joulun ja uuden vuoden aikaan kauniin Thaimaan auringon alla teki lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseemme ja olisin koska tahansa valmis toteuttamaan tällaisen matkan uudelleen, kunhan vain aikataulut/rahatilanne sallisivat sen. Thaimaa on rakas. Tällä matkalla oli oma tarkoituksensa ja se selviää teille tämän vuoden aikana.

Hiihtoloman vietettiin Ylläksellä, mutta influenssa kaatoi Pikku Murun sängyn pohjalle ja omat laskuni jäivät yhteen päivään sen vuoksi. Aina ei onni suosi. Onneksi tämä vuosi oli kuitenkin matkojen suhteen onnistuneempi kuin edellinen, joka lähenteli luokkaa katastrofi sairaalareissuineen.

Pääsiäisenä Chile vei sydämeni ja meririippuvaisena jouduin myöntämään, että voin sittenkin matkustaa kohteeseen, jossa meri ei ole näkyvissä koko ajan. Chilen Atacaman alue jätti mieleeni kuvat, joita en koskaan unohda ja polttavan halun lähteä kiertämään kohteita, joista en ollut koskaan aiemmin osannut uneksiakaan. Enpä olisi muutama vuosi uskonut, että pääsen käymään Chilessä. Chilen viinitilavierailut ja tilojen tarinat synnyttivät idean. Saattaapi olla, että aloitan tänä vuonna idean toteutuksen.

Vapun vietimme Ylläksellä lasten lasketteluleirin tiimoilta. Erilainen vappu ja todella hieno sellainen. Ylläs on kaunis aina, oli ihana olla rinteessä kevään auringonpaisteessa.

Toukokuussa sain opiskeluni päätökseen ja valokuvaajan paperit taskuun. Elämäni ensimmäinen koulu, jota olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Miten mahtavaa onkaan opiskella asiaa, josta tykkään hullunlailla. Ei tuntunut koululta vaan upealta mahdollisuudelta saada toteuttaa omaa unelmaansa.

Kesän saimme viettää Luvian saaristossa. Mökille vedettiin vesi sisälle ja sen myötä saimme keittiöön vesipisteen ja sisävessan. Aika iso juttua, kun asustelee mökillä useamman kuukauden. Olen ikionnellinen siitä, että pystymme viettämään mökillä kesän. Meren läheisyys tekee hyvää koko perheelle.

Terveydelliset ongelmani eivät ole antaneet periksi ja syksyllä tilanne oli pahimmillaan. Uskoni lääkärikuntaan horjui pahasti ja ymmärsin, että Suomessakin potilas voidaan jättää oman onnensa nojaan ja kohautella olkapäitä. Se, että olen ottanut yrittäjän sairauskuluvakuutuksen on pelastukseni ja sen turvin olen voinut etsiä lääkäriä joka auttaa. Valitettavasti tilanne ei ole vielä selvillä, mutta ehkä tämän vuoden aikana asiat selviävät. Uskon ja toivon niin.

Vuoden viimeinen matka tehtiin marraskuussa Viron Tallinnaan, jossa en ole pitkään aikaan käynyt ja jossa lapset eivät olleet käyneet koskaan ennen. Ensi kesänä lähdemme pidemmäksi aikaa kiertelemään sinne. Olin unohtanut miten rustiikkisen kaunis Tallinna on ja miten upeita ravintoloita siellä on.

Ihana joulun aika, jonka saimme viettää yhdessä sukulaisten kanssa kotona. Edellisen Thaimaassa vietetyn joulun kautta ymmärsin, että lumeton joulu ei olekaan major ongelma. Lisää valoja ja kynttilöitä takasi joulufiiliksen.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli upea, jos terveydellisiä haasteita ei lasketa. Olen kuvannut todella paljon ja tänä vuonna kuvaan vieläkin enemmän. Kotistudion suunnitelma on pikku hiljaa hahmottunut ja toteutus alkaa tammikuun loppupuolella. Ensin pitää tehdä vuoden ensimmäinen matka kauniiseen Itävaltaan ja Alppien syleilyssä miettiä mitä tältä vuodelta haluaa.

Blogini vuosi 2016 oli historian hiljaisin ja syksyllä mietin pitkään jatkanko sitä enää ollenkaan. Kun ei ole paloa, ovat tulokset sen mukaisia. Palasin mielessäni blogin alkuaikoihin ja mietin miksi aloin sitä alunperin kirjoittamaan. Alkujaan blogissa oli sisustusjuttuja, ruokaa, viinejä, matkailua ja kaikkea mikä oli minua. Jotenkin blogini kategorisoitui ruokablogeihin ja sen myötä ruokajutut valtasivat lisää tilaa. Luultavasti blogi palaa tänä vuonna juurilleen ja tulee olemaan ruoka- ja viinipainotteinen lifestyleblogi. Haluan kirjoittaa niistä asioista, joista pidän. Ehdottomasti ruoka on iso asia, mutta  on niin paljon muutakin. Blogimaailman muuttuessa enemmän ammattimaiseen suuntaan on suuri osa blogeista kadottanut identiteettinsä. Ainakin minä seuraan sellaisia blogeja, joissa kirjoittajan persoonallisuus näkyy ja kuuluu. Tuntuu, että omanikin on ollut kadoksissa, mutta toivottavasti se tänä vuonna löytyy takaisin.

Ilman lukijoita blogia on turha kirjoittaa ja toivon, että te olette siellä tänäkin vuonna. Olisi mukava kuulla ajatuksianne ja varsinkin nyt haluaisin tietää, mitä te haluatte lukea blogistani? Millaisia juttuja kaipaatte? Onko joku tietty aihe mistä haluaisitte lukea? Mihin suuntaan haluaisitte blogini kehittyvän? Se on varmaa, että kuvia tulee olemman enemmän.

 Ihanaa, että olette olemassa – upeaa uutta vuotta 2017. Toivotaan, että tulee olemaan hyvä meille!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu

Follow, what´s happening between a stove and a wine glass

facebook & instagram