Ylläksen laduilla

Oli ihana herätä yön yli uunissa muhineen lihapadan tuoksun täyttäessä mökin. Loppuviikon ruoka on valmiina ja voimme keskittyä ulkoiluun.

Äkäshotellin takaa lähtevät ladut

Tänään ohjelmassa oli hiihtoa. Puolilta päivin siirryimme Äkäshotellille tapaamaan Lomamestarien Juusoa, joka oli luvannut tutustuttaa Ison Murun luisteluhiihdon erilaisiin tekniikoihin. Äkäshotellilla on paljon erilaista opetusta ja ohjelmaa, joihin voi osallistua, vaikka ei hotellillla asuisikaan.

Minulle riittää perinteinen tyyli, joten lähdimme Pikku Murujen kanssa hiihtolenkille. Ylläksellä on Suomen paras ja laajin latuverkosto, jolla on pituutta 330 km. Latukartta on täällä tarpeen, jos sisäinen GPS ei satu olemaan täysin kunnossa.

Pikku Murun jarrutusharjoitukset hiihtoladulla,  jos poro sattuu eteen

Miten sitten kuuluu luisteluhiihtää, otetaan taas lausunto Isolta Murulta tämän päivän kurssista: “Olen joskus hiihdellyt enemmänkin, mutta viime vuosina vähemmän; lähes yksinomaan kuitenkin perinteisellä tyylillä. Luisteluhiihtoa olen harrastanut hyvin vähän, vaikka viitisen vuotta sitten hankin välineetkin. Luistelutekniikkani on tietysti itse opittua ja tiedän hyvin sen puutteelliseksi. Olin kuullut termit kuokka ja wassu (oletan alkavan tuplaveellä?), mutten tiennyt niiden sisällöstä mitään. Juuso oli mainio opettaja. Pikaisesti todettiin tähänastinen tyylini omintakeiseksi oikeanpuoleiseksi kuokaksi. Aluksi käytiin läpi juuri tuon kuokan oikea tekniikka ja myös vasemmanpuolisena. Seuraavaksi siirryttiinkin jo wassuun, mikä olikin minulle jo huomattavasti  vaikeampaa. Tätäkin harjoiteltiin ja hiottiin hetki ja sitten siirryttiin kokeilemaan päivän vauhdikkainta tekniikkaa; mogrenia. Kun tämänkin perusteet oli läpikäyty ja vähän taas harjoiteltu, treenattiin ja hiottiin näitä kaikkia tuon puolitoistatuntisen loppuaika. Pääsin jo tämän yhden kerran avulla mielestäni kohtalaisesti jyvälle eri tekniikoista, vaikken niitä tietysti heti pystynyt omaksumaan. Olen siinä vahvassa uskossa, että pystyn nyt itsenäisesti treenaamaan joka hiihtokerralla lisää. Luulisin muistavani suurimman osan Juuson opetuksista ja vähitellen kehittyessäni pääseväni kokemaan ihan onnistumisen iloakin. Juuso opetti hyvin selkeästi ja havainnollisesti kunkin tekniikan ja muitakin yksityiskohtia asennosta, käsien käytöstä, suksien liu’uttamisesta, potkuista jne. Luisteluhiihto on teknisesti vielä vaativampaa kuin luulin, mutta kuitenkin ihan ihmisen opittavissa. Tällainen yksittäinen oppituntikin riitti nostamaan luisteluhiihtoni aivan uudelle tasolle; minulla on nyt selkeä käsitys tekniikoista ja jatkossa kehityn jokaisella hiihtokerrallani kohti sitä kuntohiihtäjää, josta Juuso voi olla vielä ylpeä. Kiitos ja kunnia oivasta opetustuokiosta. Olen varma, etten todellakaan ollut ainoa luisteluhiihtäjä, jolla ei ollut oikeastaan yhtään tietoa, miten kannattaisi eteenpäin pyrkiä. Nyt on!

Valmiina harjoitteluun

Juu, eikä tämäkään ollut maksettu mainos, kuten ei se eilinenkään. Tunnustan, että jäi hieman kaivelemaan, etten itse osallistunut. Eihän minulla luistelusuksia ole, mutta olisihan ne voinut vuokrata ja kokeilla. Ehkä ensi vuonna sitten.

Olen jälleen aivan naattina sohvannurkassa – huomisen koitoksiin valmistautumassa.

Ihanaista viikonloppua!

Viimeinen nousu huhkittuna ja aika voittaja olo