Pakkanen kiristyi hieman ja ilma kirkastui rinteissä. Laskettelusta ei tahtonut tulla mitään, koska maisemat olivat pysäyttävät ja kuvia oli aivan pakko ottaa. Tuo valo, värit ja maisemat. Oikeastaan ihan hyvä, ettei vauhti päässyt liian kovaksi. Ylläs on tänä vuonna vienyt sydämeni lopullisesti. Olemme viihtyneet Äkäslompolon puolella Ylläs-Ski´ssä niin hyvin, ettemme ole vieläkään ehtineet laskemaan Sport Resortin puolelle.
Olette jo varmaan korvia myöten täynnä Lapin maisemia, mutta tässä vielä yksi kunnon pläjäys tältä päivältä, kun aurinko näyttäytyi jälleen. Nämä kuvat ovat on otettu iltapäivällä Aurinkokurun alueelta, jossa toinen Pikku Muru lasketteli kanssani Suomen leveintä rinnettä Lännen leveää ja toinen Pikku Muru laski Ison Murun kanssa Päivänsädettä ja Menninkäistä. Paljon on laskettu eri rinteitä, mutta edelleen on paljon laskematta. Pitäähän muillekin vuosille jättää uutta koettavaa.
 |
| Tuo pieni piste taivaalla on kuunsirppi |
Rinteessä oli tänään jo järjestettyä ohjelmaa sekä Audin rinnerieha ja Tazza pujottelukilpailu. Lasten piti tietenkin osallistua näihin, kun satuimme hiihtokeskuksen eteen sopivaan aikaan.
 |
| Kuka se siellä pujottelee? Pikku Murut pakottivat. |
Hädin tuskin ehdimme mökille syömään, kun jälleen piti startata. Tänään oli Ravintolapäivä ja myös Äkäslompolossa oli tapahtumapaikka. Matkaan lähdettiin Äkäshotellilta lumikenkien kanssa patikoiden 1.5 km heijastinpolkua pitkin kuunvalossa. Päädyimme tunnelmalliseen Lapin Kalhun majataloon nauttimaan kuumaa kaakaota ja pullaa. Koko päivän kruunasi paluumatkalla nähdyt koko taivaan laajuiset revontulet.
Päivä täynnä Lapin taikaa!
