Islanti – tulen ja jään maa, jonka mystiset voimat ja kauneus saavat ihmisen käsittämään oman pienuutensa ja haavoittuvaisuutensa luonnon keskellä. Islannissa tuntee luonnon äärimmäiset voimat, jotka se kätkee karun kauneuden alle kunnes on taas aika muistuttaa maailmaa niiden olemassaolosta.
Islanti nousi tuhkapilvellään koko maailman otsikoihin ja lentokentillä odottavat asiakkaat kirosivat Islannin. Vaikka tuhkapilven seuraukset olivat dramaatiset niin luonnolle kuin eläimille, sai Islanti sen seurauksena ihmisten huomion ja turistivirrat kauniille saarelleen.
Suurin osa matkaajista suuntaa Reykjaviikiin, mutta me suuntasimme tunnin päässä sijaitsevalle sisäisiä lentoja tekevälle kentälle ja otimme suunnan rauhallisempaan pohjoiseen ja Akureyriin.
DAY 1
Akureyri on Islannin toiseksi suurin kaupunkikeskus n. 20 000 asukasta ja samalla pohjoisosan keskuspaikka sekä Islannin toinen yliopistokaupunki.
Ensimmäisen yön vietimme vain reilun 10 minuutin päässä lentokentältä Iceland Air Akureyri´ssa. Hotelli oli tyylikäs, mutta tunnelmaltaan lämmin. Hotellin Ravintola Aurora oli tasokas ja kaikki listan ruoka-annokset oli rakennettu paikallisista raaka-aineista. Suosittelen maistamaan Islannin omaa äyriäiskeittoa, joka oli aivan itkettävän hyvää. Tiesittekö muuten, että Islannissa aamu kuuluu aloitaa snapsilla. No en minäkään. Kaikissa hotelleissamme oli snapsilasit ja pullo. Pullossa oli kalanmaksaöljyä ja joka aamu kulautimme snapsin kitusiimme. Maassa maan tavalla ja varsinkin kun näin terveellisestä tavasta on kysymys. Vastapainoksi aamiaiselta löytyi myös vohvelien paistopiste, jotta elämä ei olisi liian terveellistä.
Ensimmäisen yön jälkeen jatkoimme matkaa Akureyristä Skagafjörðuriin, jossa on asukkaita reilut 4000 ja hevosia enemmän kuin ihmisiä. Ajomatkan maisemat ovat jylhiä, kauniita vuoria, joihin nousevan auringon valo teki toinen toistaan kauniimpia varjojaan. Päätepisteemme onLytingsstaðirja siellä odottivat suloiset Islannin hevoset. Saksalainen Evelyn löysi aikoinaan Islantilaisen miehen ja päätyi yhteensattumien kautta pitämään hevostilaa Islantiin. Evelynillä on hyvin suosittu Horses and heritage -ohjelma, jossa pääsee ratsastamaan ja samalla kuulemaan historiaa sekä Islannin tarustoa. Tilalta löytyy myös uusia vanhaan perinteiseen tapaan rakennettuja turvemajoja, joissa hevoset saavat viettää aikaansa.
Löysin Tubesta pätkän, jossa Evelyn kertoo enemmän tilastaan, jos haluat kurkata sen linkki löytyy tästä.
Matkalla syömään löysimme ihanan pienen piilossa olleen vesiputousparatiisin.
Pysähdyimme syömään Sauðarkrokurin piskuisessa kaupungissa perheomisteisessa Kaffi Krokurissa. Pöytään oli katettu monenmoista herkkua mm. kissakalaa, joka on muuten erinomaista, hevosta, poroa ja lohta. Hämmäntyneenä luin TripAdvisorista, että paikka on kuitenkin eniten pizzoilla pyörivä, vaikka potentiaalia toden totta olisi muuhunkin ja ehkä kesäaikaan onkin näin. Heidän omistuksessaan on myös Islannin vanhin kesähotelli Tindastoll aivan ravintolan lähistöllä.
Pienen matkan päässä on The Tannery, nahkatehdas, joka on tunnettu suurten muotitalojen nahantoimittajana. Täältä lähtevät upeimmat kalannahat, joka on muuten 7 kertaa vahvempaa kuin lehmännahka – kukapa olisi uskonut. Kultaisia kalannahkoja saadaan folioimalla nahka. Nahkatehtaan valikoimassa on kaikki mahdolliset eläinten nahat ja myös personoituja toivomuksia toteutetaan.
Ainoa kilpailija kalannahoissa on Brasiliassa, eikä sieltäkään pystytä tuottamaan näin tasaista laatua. Nahkatehtaalla on pieni myymälä, jossa kannattaa poiketa tekemään ostoksia. Opastettuja kierroksia 2 kertaa päivässä kesäaikaan.
Next stop Infinity pool Hofsós – paikallinen pieni maauimala, sillä erotuksella että kyseessä on infinity pool, josta on huikeat näkymät merelle ja tarjolla on tietysti myös poreallas. Ensimmäinen valas nähtiin uima-altaasta katseltuna. Nautinnollista ja millaisia otoksia altaalta saikaan. Kävimme allaskäynnin jälkeen vielä rannalla ihailemassa täydellisesti maisemaan sulautuvia mustia puutaloja. Minä sitten rakastan mustia puutaloja merenrannalla.
Siglufjörðurin nähtävyydet ja majoitus
Siglufjörður on 1940-luvulla kukoistuksessaan ollut sillistä elänyt pikkukaupunki, jonka lukemattomat kalatehtaat tyhjenivät sen myötä kun silliparivet katosivat aluuelta. 80-90-luvun vaihteessa kaupunki oli kuin aavekaupunki, mutta 1994 merimuseon perustamisen myötä turistit ovat löytäneet kaupungin uudelleen.
Siglufjörður muodostaa 15 km päässä olevan Ólafsfjördurin kanssa Fjallabyggd-nimisen kunnan. jossa on reilut 2000 asukasta.
Nykyään kaupunki tunnetaan erityisesti The Herring Era -museosta, joka on Islannin suurin ja kansainvälisiäkin palkintoja saanut merimuseo. Sillimuseo ei välttämättä kuulosta alkuun kovinkaan kiinnostavalta, mutta kaikkia ennakko-odotuksia vastaan se oli juuri sitä. Useammasta eri rakennuksesta koostuva museosta osa on entisissä suolaustiloissa, jotka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Kokonainen laivakin mahtuu yhteen rakennuksista. Herring girls´ien asuintalo on entisöity ja myös iso osa sen tavaroista saatu lahjoituksena tehtaassa aikoinaan töissä olleilta naisilta. Museo sijaitsee Sigló-hotellia vastapäätä.
Sigló Hótell on islantilaista hotelli-idylliä parhaimmillaan eikä sitä turhaan kutsuta Islannin kauneimmaksi hotelliksi. Puusta rakennettu 2 kerroksinen hotelli, jonka pihassa on ulkoallas oli tunnelmaltaan kotoisan tyylikäs. Harvoin kohtaa näin lämminhenkisiä paikkoja. Hotelli on meren äärellä ja vuorten kainalossa, turvassa kaikelta ja samanaikaisesti se tarjoaa kaiken tarvittavan. Hotellin ravintolan Sunna´n upeaa ruokaa paikallisista aineksista valmistettuna mm. turskacarpaccio, langustinit ja turskan niska olivat kertakaikkisen ainutlaatuisia.
Mahdollisuus revontuliin on iso ja kesken illallisen revontulihälytys sai kaikki illallisasiakkaat lähtemään ulos tähyilemaan taivasta. Meidät palkittiin ja kauniit vihreät nauhat tanssivat taivaalla. Monelle asiakkaalle tämä oli ensimmäinen kerta ja syy jonka vuoksi he olivat tulleet Islantiin.
Segull 67 on kävelymatkan päässä Sigló Hótellista, joten täällä kannattaa poiketa iltaoluella ennen dinneriä. Segull 67 on pikkuinen perheomisteinen panimo, joka on rakennettu vanhaan kalatehtaaseen. Heidän palkittuja oluitaan löytyy myös paikallisista kaupoista ja Siglon hotellistakin
Pohjois-Islannin parhaaksi tituleerattu laskettelukeskus Skarðsdalur sijaitsee Siglon lähistöllä. Keskus aukeeaa joulukuun alussa ja sulkeutuu vasta toukokuun 15. päivä. Joten tekemistä riittää.
Kaupunki on pieni, idyllinen, äärimmäisen siisti ja värikkäät talot antavat kontrastia luonnon kauneudelle. Kaupungin hiljaisuus oli hämmentävää ja kaunista, kuin olisit ollut pumpulissa.
Ensimmäinen päivä Pohjois-Islannissa oli takana ja käperryin lähes hartaana valkoisiin lakanoihin. Jätin ikkunan hetkeksi auki, kuuntelin hiljaisuutta ja tuoksuttelin raikasta meri-ilmaa. En olisi ikinä voinut uskoa millaisia maisemia Islanti tarjoaa. Olin ihastunut!
To be continued…
Matka toteutettu yhteistyössä
Iceland Air ja Visit North Iceland kanssa
Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
5 comments
"Ensimmäinen valas nähtiin uima-altaasta katseltuna." 😮 Islanti on uskomaton maa, jonne on ehdottomasti päästävä uudelleen, ensimmäinen reissu 2009 oli aivan liian lyhyt. Upeita kuvia!
Miten upeita kuvia!! Islantiin on kyllä päästävä. Mietittiin juuri miehen kanssa, josko olis lähdetty sinne jouluksi, mutta sitten jotenkin kuitenkin päädyttiin varaamaan lennot tuttuun ja turvalliseen Köpikseen. Ehkä sit ens jouluna!
SIIS APUA. Ihan itketti, miten upea reissu teillä onkaan ollut. Islanti on kyllä unelmamatkakohteiden kärkisijoilla, toivottavasti joskus pääsen sinne reissaamaan.
Ihania kuvia Johanna <3
Upeita kuvia ja kerrassaan hieno postaus. Islantiiin on kyllä päästävä.
Islanti on kyllä omalla tavallaan mielettömän eksoottinen maa. Aina kun kuulen jonkun matkakertomuksen Islannista, se ällistyttää. Pitäisi käydä jo ihan siksi että voisin todeta omin silmin, että moinen maa on tosiaan olemassa.